2½ kuukautta on kulunut ja vähitellen voin palata ajassa taaksepäin ja muistella Gotlantia. Toisaalta en mie heti päässyt eroon Gotlannista koti-Suomessakaan, sillä tein ensiksi vaihtoon kuuluvat tehtävät vaihto-oppilasvuodestani ja koko heinäkuu + risat meni sen tekemättä jääneen artikkelin tekoon. Elokuun ekalla viikolla lähetin valmiin artikkelini Suomen puurakentamisesta Gotlantiin ja pystyin vihdoin jättämään Gotlannin taakseni. Toipuminen siitä alkoi vasta sitten ja nyt elokuun lopussa on jo helpompi hengittää.

Gotlanti vei miulta tanssimisen ilon, kirjoittamisen ilon ja puheliaan itseni pois, mutta yksi asia, mikä säilyi koko vuoden oli valokuvaamisen ilo ja sen satoa olenkin ihaillut kesän aikana. Kuvia tuli otettua reilusti yli 10 000, saattaa olla että jopa 20 000, mutta ei se miun kohdalla ole ihme, jos voin ottaa viikon reissustakin yli 300 kuvaa - ja häistä yli 1000 - niin siihen verrattuna kuvia tuli aika vähäsen ;) Se hyvä puoli kuvissa myös on, että otin niitä aina kun oli kivaa tai ihanaa, joten kuvia selatessa palautui mieleen se kaikki kaunis ja hyvä - ja kaipaus ystävien ja lumoavan luonnon luo. Kaiken ahdistavan jälkeen oli hämmentävää tuntea ikävää sinne, mutta toisaalta se kertoi, että taas kerran aika tulee parantamaan haavat ja lopuksi mieleen jää vaan se kaikki kaunis - ja sitähän Gotlannissa riitti yllin kyllin =)

Elokuu Suomessa on ollut miulle loman aikaa - ensimäistä kertaa 1½ vuoteen - ja se on auttanut minnuu palautumaan ja löytämään itseni jälleen. Aluksi olin vihainen Gotlannille, sillä vaikka miulle on elämässä sattunut mitä tahansa, niin koskaan ennen ei tanssimisen iloa ole miulta viety ja sen tajuminen romautti lopullisesti. En vieläkään ole saanut sitä täysin takaisin, mutta nyt sentään nautin jo musiikista, joten toivoa on =) Märketillä hyräilin jo vanhaan tapaani ja lauloinkin hieman, mikä ei välttämättä muille ollut mieluisaa ;), mutta mie vaan iloitsin, että musiikki ei ollut jättänyt minua lopullisesti. Tuo Märket oli muutenkin aivan upea ja eheyttävä kokemus, siitä olisin voinut kirjoittaa myös oman blogin, mutta tällä reissulla annoin sen muiden tehtäväksi, sillä kirjoittaminenkin on ollut hukassa. Voisi sanoa, että mie kokonaan olen ollut hukassa, mutta pienin askelin alan löytämään itseeni takaisin ja se tuntuu aivan mahtavalta! Haluan siis uskoa, että se vielä tästä iloksi muuttuu, vaikka olenkin koditon, työtön ja rahaton ;)

Unelmien Gotlanti oli siis jollain tapaa Painajaisten Gotlanti. Se testasi suomalaista sisua äärirajoilleen ja otti kaiken irti minkä sai. Näen vieläkin painajaisia siitä, että joudun taas syksyllä sinne takaisin opiskelemaan ja herään omaan huutooni, mutta onneksi ne alkaa olla vähenemään päin =) Mie olen hyvä ja tunnollinen opiskelija, mutta rajansa kaikella. Gotlanti oli miun rajani. Mutta se luonto, ne rakennukset, ne ihmiset, niitä mie kaipaan enkä missään mielessä voi katua Gotlannissa asumista 10 upeaa kuukautta, jolloin näin sen Gotlannin mitä kesän turistit ei välttämättä koskaan näe. Toisaalta mie en näe varmaan koskaan sitä turistien kesän Gotlantia, joten tasoissa ollaan ;) Miulle ei ole mahdoton ajatus lainkaan, että muuttaisin Etelä-Gotlantiin valmistuttuani ja asuisin siellä talvet kun kesällä olisin Suomessa =) Siellä oli MONTA ihanaa taloa, joissa viihtyisin varmasti. Rakkauteni ruotsin kieleen säilyi myös ja vedin opastuksia Märketillä mielummin ruotsiksi kuin suomeksi, vaikka kielitaitoni on huonontunut selkeästi jo nyt. Mutta ruotsi on kivaa =D Ja Ruotsi on HALPA Suomeen verrattuna. Se vaatii vielä totuttelua.

Mitä haluaisin vielä sanoa Gotlantiin suuntaaville? Menkää sinne ja nauttikaa! Aivan mahtava, lumoava, sadunomainen saari, jollaista ei ole toista! Se on rakkautta suurella intohimolla ja kauneutta, jota en ole vielä löytänyt muualta. Se oli kaikkea mitä odotin ja vielä enemmän, harmi vaan etten pystynyt siitä enempää nauttimaan tappo-opiskelutahdin takia, mutta vielä sen kaiken jälkeenkin saaren muistelu antaa voimaa ja meri rauhoittaa. Kiitos teille harvoille ja valituille, jotka jaksoitte lukea tätä. Miulle saa laittaa postia ja kyselyitä, jos huvittaa, annan blogini olla täällä bitiavaruudessa ja voin itse palata tänne muistelemaan, että se todella oli niin kamalaa kuin muistin ja samalla niin järjettömän kaunista, että taju lähtee ;) Kaiken tämän jälkeen kaipaan sinne, mutta samalla olen onnellinen, että vietän viimeisen opiskeluvuoteni Turussa. Mitä sen jälkeen? Vain taivas on rajana.

Rakkaudella Sanna

Minun Gotlantini alkaa vähitellen muuttumaan turistien Gotlanniksi mikä tekee lähdöstäni helpompaa. Katukuvassa kesän tulo on näkynyt jo yli kuukauden, sillä ravintolat ovat rakennelleet kesäterassejaan ja kaupat, jotka ovat kiinni talvikauden, ovat avanneet ovensa taas ja mikä tärkeintä: Pohjoismaiden suurin jäätelökioski satamassa on jälleen auki =) Muutaman kerran olemme käyneet siellä maistelemassa herkkuja, mutta on edes turha ajatella, että ehtisin maistamaan kaikkia makuja. Niitä taitaa olla yhteensä pari sataa ;)

Tämä viikonloppu todellakin on avannut kesäkauden ja olen kulkenut kaduilla vieraana omassa kaupungissani. Onneksi jotkut asiat eivät muutu, sillä yhä vastaantulijat tervehtivät hymyillen, jos onnistuu nappaamaan katsekontaktin. Tämä ihmismäärä hämmentää enkä todellakaan sulaudu joukkoon. Arkena miulla on miun keltaiset työhaalarit ja kovia kärsineet turvakengät kun muut ovat pukeutuneet parhaimpiinsa kuten lomalla tapana on. Ja pyhänäkin mie olen mie, enkä tyylikkäästi pukeutuva kaunis ruotsalainen. Kaupunki, joka talviaikaan nukahti jo kuuden aikoihin, herää nykyään kauppojen sulkiessa ovensa ja ravintoloiden terassit täyttyvät puheensorinasta. Muurien sisäpuolella saa koko ajan varoa autoja ja tuntuu, että olen koko ajan tiellä. Tämä on miun kotikaupunki, mutta tuntuu että en kuulu tänne. En ole rahojani tuhlaava turisti, joka shoppailee huvikseen ja syö ulkona. Nyt ei edes tee mieli mennä satamaan jäätelölle tai Creperiehin letulle, sillä nekään ei enää kuulu miulle. Ne ovat nyt turistien ja mie olen vain tiellä. Tämä ei ole enää miun kaupunki, miun Gotlanti, kuherruskuukausi on ohitse.

Mutta kesä täällä on =) Meillä ei ole Suomen helteitä, mutta ihan kiitettävän lämmintä. En viihdy kuumuudessa ja tämäkin lämpö on siinä rajoilla, että onko se kivaa vai ei. Asiaa ei tietenkään helpota se, ettei miulla ole mukana kesävaatteita enkä tiedä haluanko ostaa lisää vaatteita, sillä en tiedä saanko näitäkään tavaroita/vaatteita Suomeen. Kotimatka lähestyy enkä halua ajatella sitä. Tulin tänne viiden laukun kera ja nyt tavaroita on ehkä jopa tuplamäärä enkä tiedä mitä tehdä. Toki kaikki astiat jätän tänne ja osan vaatteista yms mutta kaikki nuo kymmenet kirjat ja DVD:t haluan kotia, kuten myös ihanat vaatteet. Onko ketään vapaaehtoista joka haluaisi tulla hakemaan miut autolla täältä pois? Tuskin. Blääh. En halua ajatella sitä.

Huolimatta turistisumasta ajauduin tänään kaupungille nauttimaan auringosta ja kesästä eikä se ollut niin kamalaa kuin odotin. Ystävällisyys kun ei näytä katoavan ihmisten lisääntyessäkään. Tässä muutama kesäkuva =)

Koulu jatkuu käytännön hommilla. Olemme Norrbysin museotilalla ja siitäkin miulla on oma kansio Facebookissa. Meillä on siellä kolme eri projektia samaan aikaan, joten kaikille riittää tekemistä. Paikkaamme rengin kammarin lattiaa, kunnostamme navetan ikkunoita ja rappaamme navetan seiniä. Ryhmämme vaihtavat viikottain kohdetta, joten mihinkään ei kerkeä kyllästymään, mutta toisaalta mihinkään ei ehdi paneutumaankaan. Mie olin viime viikon sivussa noidannuoleni takia, mutta onhan näitä viikkoja tässä vielä jäljellä. Norrbys on kaunis paikka, joten mikäs siellä on tehdä hommia =)

Ensi viikolla lähdemme Tukholmaan "luokkaretkelle". Tällä kertaa kyseessä tosiaan on retki eikä työleiri ja pääsemme tutustumaan kuninkaanlinnaan sekä Skoklosteriin ja toivon mukaan reissusta tulee kiva =) Tällä kertaa aikatauluun on merkitty vapaa-aikaa klo 17 eteenpäin - oooh! ;) Suuntana siis Gudrun Sjöden =) Kesäisiä terveisiä sinne Suomeen. Loppuun vielä kuva kaverista =) Hitaasti hyvää tulee =)

Täällä on kesä! No ei nyt ihan, mutta sää on kuin morsian - mikä tällä kertaa pitää paikkaansa, sillä "siskoni" on kaasona tänään ja toivon, että heillä on yhtä ihanaa kuin sää täällä =) Aurinko siis paistaa ja mittarissa on noin 13 astetta, mutta tuuli on kova - tosin ei se haitannut.

Eilen ailahtelevainen sää oli oikein suosiollinen meidän kokkotulille menon kannalta, sillä juuri sen aikaan kun olimme paikan päällä + matkat päälle ei satanut =) Aurinko jopa tuli tervehtimään meitä ja koska lämpötila oli siinä 16 asteen paikkeilla niin olo oli kuin juhannuksena Suomessa kokon äärellä =) Eilen miulle selvisi, että täällä Ruotsissa ei polteta kokkoa juhannuksena vaan vain näin vappuna - hämmentävää. Ystäväni osasi kertoa, että myös Tanskassa poltetaan juhannuskokko, mutta Tanskan vappukokosta hän ei osannut sanoa mitään. Vappukokkoon liittyy täällä vahvasti myös musiikki, mielellään kuoro, mutta kuoroa ei ollut tarjolla Flundrevikenissä, jonne pyöräilimme, mutta puhallinsoittokunta oli loistava ja soitti upeita kappaleita =) Visbyssä oli siis kaksi eri kokkoa, me valitsimme sen pohjoisen, sillä halusimme olla meren äärellä ja hieman rauhallisimmissa fiiliksissä kuin etelän kokon arvelimme olevan. Flundrevikenissä ei näkynytkään yhtään valkolakkia, mutta tunnelma oli yhtä kaunis kuin sääkin ja vietimme siellä reilun tunnin verran =)

Koska olen kyllästynyt netin toimimattomuuteen niin en edes yritä laittaa tänne blogiin paljon kuvia. Niitä, joita kiinnostaa, niin Facebookissa on oma valokuvakansio vapusta ja siellä kuvia voi ihailla enemmän.

Vappukokon jälkeen ajoimme Backgatanille ja vietimme ihanan rauhallisen vapun tehden pizzaa ja porkkanakakkua ja katsellen Sinkkuelämän toisen tuotantokauden jaksoja =) Tarvitseeko tehdä enempää? =D

Tänään sitten nukuin pitkään ja auringon kutsumana kipaisin ulos ihastelemaan Visbyn vappua. Se ei ollut mitenkään suurta, mutta oikein mukavaa. Missasin kaikki poliittiset löpinät, mutta ehdin näkemään Minijunan (turistijunan) paluun, ihastelemaan kaunista - vaikkain tuulista - säätä ja kymmenittäin vanhoja amerikan rautoja, letukoita kuten pappani tuppaa sanomaan =) Kaksi tuntia kaupungilla vierähtikin ja se on paljon Visbyn kokoisessa kaupungissa =)

Nyt aurinko on sopivasti mennyt pilveen, joten ulkona oloaika oli täydellinen. Eilenkin meidän ajoitus oli loistava tuolla kokkotulilla, joten taidanpa kulkea oikeaa polkua, kun elämäkin on myönteinen menemisteni suhteen ;)

Tämä meidän kaikkien uupuminen on ollut siitä erittäin hyvä, että olemme kaikki voineet niin huonosti, ettemme ole voineet suunnitella mitään tulevan varalle. Emme ole uskaltaneet edes suunnitella kyseiselle illalle jotain vaan kaikki tekemisemme on perustunut epävarmuuteen "katsotaan sitten jaksammeko/haluammeko tehdä jotain vai emme". Jopa vapun suunnitelmat meni olomme mukaan ja miusta se oli ihanan virkistävää. Meillä ei ollut vapuksi mitään suunnitelmia, päätimme kukin kuulostella olotilaamme ja soitella sitten "illemmalla" ja lopulta kävi niin että 2/3 jaksoi juhlia ja yksi ei ja se oli ok =) Jokainen sai sellaisen vapun kuin halusi.

Tämä vuosi on opettanut tuota hetkessä elämistä ilman suurempia suunnitelmia. Ja koska olemme kaikki voineet huonosti tai olleet uupuneita, niin on ollut täysin ok sanoa toisille, jos ei jaksa saapua paikalle vaan haluaa olla yksin kotona ja levätä. Niinpä kukin vuorollaan on viettänyt laatuaikaa itsekseen aina kun tarve on vaatinut, mutta toisaalta olemme saattaneet myös ilman mitään suunnitelmia päätyä kahville koulun jälkeen tai tehdä yhdessä ruokaa. Mikä valinnan vapaus onkaan kun oma elämä ei ole ollut riippuvainen aikataulusta - tai siis, me olemme eläneet täysin opiskelun ehdoilla ja se on ollut koko elämämme ja vapaa-aikamme on ollut kortilla, miksi ehkä onkin ollut niin antoisaa, että se ei ole ollut täynnä suunnitelmia vaan on mennyt jaksamisemme ehdoilla.

Olemme kaikki todella väsyneitä, liian väsyneitä, minkä takia onkin ollut tärkeä oppia kuuntelemaan itseään ja kehoaan ja mennä sen mukaan. Miulle tuo itseni kuunteleminen on aina ollut vaikeaa ja kuulen oman sisäisen äänen vain yksin ollessani ja silloinkin pääni sisällä on monta eri ääntä, joista jokainen kertoo eri asiaa - kyllä, mie kuulen ääniä ;) Mie tarvitsen aikaa, mie olen hidas siinä mielessä. Mie tarvitsen aikaa itselleni, mie tarvitsen aikaa opiskelulleni, mie tarvitsen aikaa ystävilleni ja kaikista mieluiten paneudun yhteen asiaan kerrallaan kunnolla ja jos näin saan tehdä niin kaikki järjestyy parhain päin. Mie en toimi hyvin pakon edessä, mutta jos saan tehdä asiat omalla aikataulullani niin elämä hymyilee. Se, että joku toinen hokee koko ajan "tee niin, tee näin" ei auta minnuu - päinvastoin. Siksi olikin tänään aivan mahtavaa, kun hyvin pitkästä aikaan miulla oli suuri halu lähteä ulos kävelylle ilman suunnitelmia, se kertoi että parempaan suuntaan ollaan menossa.

Viikonloppu ei ole vielä ohitse ja kaikki on vielä mahdollista, mutta mitään suunnitelmia meillä ei ole =) Sain äsken viestin, että jos haluan niin olen tervetullut Backgatanille, mutta taidan jäädä siitä huolimatta kotiin lepäämään. Huomenna, jos jaksamme/haluamme, saatamme vuokrata auton ja lähteä autoretkelle, mutta sitä katsotaan sitten huomenna. Nyt taidan ottaa nokoset ja illalla katson ehkä elokuvan =)

Visby, vappuaatto, mittarissa +17 astetta =) Kesä =)

Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen monta kertaa, mutta en ole saanut sitä koskaan valmiiksi. Netti ei toimi kunnolla, taloyhtiö on vaihtanut kaapelin toimittajaa ja kas kummaa, kaapeli ei ole vielä valmis, joten ongelmia tiedossa toukokuun puoleen väliin saakka. Kyllästyin siihen, että netti kaatui koko ajan ladatessani kuvia tänne, joten tein Facebookiin kansion Viron ja Tarton matkastamme, joten ne jotka haluavat nähdä kuvia niin FB:sta niitä löytyy - paljon ;)

Mutta ehkä kerron lyhyesti mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut.Viron reissumme oli siis 20.-30.3. ja sitä ennen meillä oli kamala opiskeluputki. Lyhyesti sanottuna olimme niin poikki perjantai-iltana pakatessamme (kun lähtö oli lauantaiaamuna klo 7), että itkimme ja pakkasimme kukin kotonamme. Perjantai oli muutenkin painajaismainen, kaikki meni pieleen, että kukin tahoillaan mietti, että kannattaisikohan sittenkin jättää koko Viron reissu väliin, mutta ei. Me kiltit tytöt päätimme taistella huonon olomme ohi ja lähteä, olimmehan niin luvanneet. Väärä päätös, mutta jälkeenpäin on aina helppo olla jälkiviisas.

Mitäs voisin sanoa Viron reissustamme. Hmm. No sanotaanko, että se oli tämän tuskaisen opiskeluvuotemme tuskaisin huipennus. 11 päivää tiukkaa ohjelmaa, koko aikana 4 tuntia vapaa-aikaa ja kolmena viimeisenä yönä ehdimme nukkua vain 4 tuntia yössä ja päivämme muutenkin olivat ylipitkiä, aikaisintaan lopetimme työskentelyn klo 18 ja sen jälkeen meillä oli tietenkin muuta ohjelmaa. Mitä siis teimme? Inventoimme 550 rakennusta + niiden piharakennukset, teimme niistä 15 eri karttaa ja 16 eri A0 kokoista plakaattia. Se ei siis ollut mikään loma, tosin kävimme kahden päivän reissulla Tartossa ja Viljandissa, joihin rakastuin ihan totaalisesti, mutta sielläkin meillä oli vain 1 tunti vapaa-aikaa koko aikana ja sinäkin aikana meidän piti syödä, vaihtaa vaatteet ja meikata - en ehtinyt, olen hidas. Mutta se, mikä oli positiivista reissussamme oli se, että me kaikki kärsimme yhtä paljon =) Jokainen meistä neljästä (lopussa meitä oli vain 4 jäljellä, sillä 3 - fiksua - matkusti aikaisemmin kotiin) työskenteli lopussa yötä myöten ja jokainen meistä nukkui vain sen 4 tuntia yössä. Me hioiduimme yhteen ja yhteisfiilis oli jotain sanoinkuvaamatonta! Matkustin Tallinnasta suoraan Suomeen ja laivalla kaipasin jo ryhmäämme niin kamalasti, että itkin - tai sitten itkin uupumustani ;) Mutta se oli mahtavaa!!!! Tosin se ei ehkä riittänyt korvaamaan sitä kaikkea, mitä siitä seurasi, mutta silti. Me oltiin ihan sikahyviä!!!! =)

Viron reissumme loppusaldo oli se, että yksi rakkaimmista ystävistäni täällä paloi loppuun eikä hän ole vieläkään palanut kouluun ja tuskin palaakaan enää tämän vuoden aikana. Hän jättää myös koko koulun eikä siis palaa enää ensi vuonnakaan koulunpenkille. Kaksi luokkatoveriani puolestaan olivat niin puhki urakan jälkeen, että he itkivät viikon kotona apaattisina ja vain toinen heistä suoritti kotitentin, mikä meitä odotti pääsiäisen jälkeen. Kumpikaan heistä ei aio tulla takaisin ensi syksynä. Neljäs ystäväni oli yhtä puhki kuin mie - ja on yhä - eikä hän kyennyt tekemään kotitenttiä eikä ole vieläkään tehnyt sitä. Myös hän pitää välivuoden eikä siis palaa koulunpenkille. Mie urhea, itsepäinen olento päätin mennä harmaan kiven läpi ja tein kotitentin, vaikka kroppani huusi armoa. Se oli tuskainen viikko enkä tiedä oliko se sen arvoista, sillä en vieläkään ole palautunut Viron reissusta, vaikka siitä on nyt kuukausi. Sain kunnon flunssan ja vatsakivun, joka vainoaa minnuu yhä. Ja ei, en halua mennä lääkäriin sen vuoksi, sillä en todellakaan jaksa selittää ruotsiksi lääkäreilleni sisäelinteni vääriä sijainteja ja kummallisuuksia. Tiedän, että kivut johtuvat stressistä/uupumuksesta, sillä en todellakaan ole kuunnellut itseäni tai kroppaani enkä ole levännyt. En ehdi. Ja jos pysähdyn niin en tiedä onko miusta enää jatkamaan ja kuten mummini jaksaa todeta, on tärkeää saada opinnot täällä suoritettua, oli mikä oli.

Mutta kotitentin jälkeen oli miulla ihanaakin täällä. Veljeni oli täällä tyttöystävänsä kanssa ja meillä oli oikein kivaa. Vaikka mie olin kamalassa flunssassa ja pysyin pystyssä vain lääkkeiden avulla. Tosin Visby ei näyttänyt kauneinta puoltaan heille, sillä täällä oli koko sen ajan minkä he olivat täällä kunnon hernerokkasumu, ettei edes merelle nähnyt vaikka oli vieressä =) Täällä ei aiemmin ole ollut vastaavaa sumua, mutta silloin oli ja pysyi. Ja tämä sumu tosiaan oli vain Visbyssä ;) Heti kun ajoi Visbystä pois niin aurinko paistoi =D Niin väärin!!!! Mutta he rakastivat silti Visbyä yhtä paljon kuin mie =) Todellista Rakkautta =) Ja kävimme sunnuntai-iltana pienellä ajelulla Visbyn ulkopuolella, mm. Dalhemin kirkossa (josta löytyy myös kuvia Facebookissa, jos jotain kiinnostaa), joten he näkivät vähän Gotlannin maaseutua ja auringonpaistetta =) Oli aivan mahtavaa jakaa jonkun kanssa tämä miun loputon rakkauteni Visbyä ja Gotlantia kohtaan. He päättivät hankkia täältä kesämökin, jossa mie voin asua talvet ja he kesät ;) Täydellistä =D

Kevät/kesä tekee kovasti tuloaan tänne. Lumi oli sulanut jo sinä aikana kun olimme Virossa, joten sitä ei ole näkynyt sitten maaliskuun jälkeen. Nurmikko vihersi ja krookukset kukkivat jo huhtikuun alussa ja nyt parin viikon ajan on sinivuokot ja keltaiset kevätkukat kukkineet kilpaa. Onpa valkovuokkojakin jo näkynyt =) Kokeilen, jos saan kuvia ladattua niistä edes.

.... Anna Bergendahl: This Is My Life!!!!!!No näillä mennään sitten eteenpäin.

Ei tässä kuitenkaan huonosti käynyt, Backgatanin kansainvälinen raati oli tyytyväinen, vaikka toiseksi jäänyt Salem olikin raatimme suosikki. Niin, Salem jäi siis toiseksi =) Kolmanneksi ylsi suihkupoikamme Erik Saade 'Manboy'-kappaleellaan. Jos ette vielä ole käyneet kappaletta katsomassa/kuuntelemassa niin käykää ihmeessä ja katsokaa loppuun saakka. Lopussa poika käy suihkussa =D Ärsyttävä kappale, jää soimaan päähän eikä se ole hyvä asia tässä tapauksessa ;)

Ruotsin suureksi onneksi Timotej ei voittanut eikä ollut edes kolmas, vaikka voittoakin sille hehkuteltiin. Tytöt ylsivät viidennelle sijalle ja Darin kiilasi heidän edelleen neljänneksi. Viiden kärki siis oli se, mitä ennusteltiin vaikkakin järjestys olikin hiukan eri. Loput sijat jääköön mainitsematta, mutta jos teitä todella kiinnostaa, niin lista sijoituksista löytyy täältä.

Muutama asia Melodifestivaaleista on vielä pakko mainita. Ruotsissa osataan hyödyntää kappaleiden äänestäminen oikealla tavalla, sillä jokaisella kappaleella on kaksi numeroa johon voi soittaa/lähettää viestin. Halvempi (0,36€) on vain kappaleen äänestys, mutta kalliimpi (0,99€) menee hyväntekeväisyyteen. Näin ollen äänestämällä saa myös kerättyä rahaa hyväntekeväisyyteen ja jokaisesta osakilpailusta onkin mennyt hyvään asiaan satoja tuhansia euroja. Ajatelkaapas sitä!!!

Toinen ihan eri juttu oli finaalin äänestys. Ruotsilla oli nimittäin 6 kansainvälistä raatia (Venäjä, Ranska, Norja, Kreikka, Serbia ja Irlanti), jotka antoivat kappaleille pisteitä 1, 2, 4, 6, 8, 10 ja 12 (jos nyt muistan oikein) ja sen lisäksi 5 ammattilaisraatia Ruotsissa ja niiden lisäksi katsojaäänestys. Ammattilaisraatien mielestä Salem, Ola, Darin ja Andreas olisivat olleet voittaja-ainesta, mutta kansa halusi Annan vaikka sai Salem kansaltakin ääniä. Pisteet menivät niin, että ammattilaisraadit antoivat yhtä paljon pisteitä kuin kansakin eli molempien sana painoi yhtä paljon. Jos olisi tullut tasatilanne, niin kansan äänet olisivat ratkaisseet voittajan.

Mutta näin tällä kertaa. Miusta tuntuu, että Salem itse on tyytyväinen tähän tulokseen, ainakin hänellä näyttää olevan kiirettä ihan omastakin takaa uuden levyn kanssa, joten hänelle riitti varmasti tämäkin =) Miusta oli vaan kiva, että loppujen lopuksi niin moni tykkäsi Salemista miun lisäksi. Se riitti. Hyvää yötä! Visby kuittaa ja nukahtaa.

Lauantaina se on. Nimittäin Ruotsin Euroviisuehdokkaan valinta. Jännitys on korkealla jo nyt. Lehdissä puhutaan Melodifestivaalin finaalista, ehdokkaita haastatellaan ahkerasti, vauhti on kova ja iTunesin sinkkulistalla on vain finaalin biisejä Top10-listalla.

Itse olen ihan totaalinen Salem Al Fakir-fani. Päivärutiineihin kuuluu Salemin FB:n sivustolla käynti ainakin kolme kertaa päivässä - hän kertoo kuulumisiaan ahkerasti ja päivittää statustaan useita kertoja päivässä. Olen ostanut myös hänen ensimmäisen ja viimeisen levyn iTunesilta digitaalisesti, harkinnassa on myös levy nro 2. Salem on yksi ennakkosuosikki, mutta ei suinkaan varma voittaja. Idol-Anna on suosikki nro 1 ja pakko se on myöntää: kyllä hänenkin kappale on hyvä, ehkä jopa parempi kuin Salemin, mutta toivon Salemin voittoa. Hmm, vaikeaa...

Olen miettinyt tätä fanittamistani ja todennut, että ei se mitään, vaikka Salem ei pääsisikään Osloon edustamaan Ruotsia. Olen kuitenkin jo nähnyt hänet livenä, rakastunut hänen musiikkiinsa ja persoonaansa - mainio tyyppi =D - ja se riittää miulle. Jos en olisi ollut täällä tänä vuonna niin en vieläkään tietäisi Salemin olemassaolosta, joten nämä Melodifestivaalit ovat osansa tehneet miun kohdalla: löysin idolini =) Ja harkitsen myös Orsa Spelmänin levyn ostoa mummille ja äidille, he voisivat pitää siitä, vaikka miehet laulavatkin ruotsiksi. Minnuu harmittaa kovasti, ettei se päässyt finaaliin, pidin heidän kappaleestaan.

Mutta jotta tekin pääsisitte osalliseksi Melodifestivaalien huumaan - sillä olen varma, että te hingutte innokkaana kuulla Ruotsin finaalikappaleita ;) - niin laitan finaaliehdokkaiden linkkejä alle Melodifestivaalien karsinnoista suosikkijärjestyksessä. Kuuntelee kuka tahtoo. Lupaan tulla tänne kertomaan, miten kävi lauantain jälkeen. Mutta tässä finaalin kaikki 10 kappaletta.

Ja tässä vielä pari, jotka eivät päässeet finaaliin, mutta joista pidin =)

Hih, jännittää. Mutta nyt takas koulutehtävien pariin...

Piti tulla tänne ihan pikaisesti infoamaan, kuinka kävi luokkamme sisäisessä maaottelussa Vancouverin olympialaisissa 2010 =)

Järjestys oli seuraava:

Hmm... Mitäs tähän sanoisi... Norja voitti: höh! ;) Sveitsi oli toisena (JEEEE!!!!), Ruotsi kolmantena ja me vikana =D Sveitsin ja Ruotsin taistelu oli tasaista vääntöä koko ajan ja Backgatanilla oli jatkuva maaottelumeininki, kun siellä kävi =D Minnuu ei koettu uhkaksi, joten miun hämmentyneet ilonkiljahdukset, kun saimme jonkun mitalin, kuitattiin vain hymyllä - olisitte nähneet ilmeeni, kun Saarinen hiihti pronssia ;D

Mutta jääkiekko, se nostatti tunteita ja kovasti... Eka se, että Suomi hävisi Ruotsille miesten jääkiekossa... Silloin olin nöyrää poikaa ja yritin olla näkymätön, mutta vielä pahemmaksi se muuttui kun Ruotsi hävisi Slovakialle ja tipahti koko kisasta ulos. Se ei ollut hyvä tilanne, erityisesti kun Suomi oli jatkossa... Ja sitten kun naiset voitti Ruotsin pronssimatsissa.... Joo, se oli paha paikka... Pikkaisin uskalsin siitä kuitenkin iloita, mutta kun Suomi hävisi USAlle niin silloin luokkatovereiden sanallinen arkku aukeni ja sain loskaa niskaani, minkä ehdin. Kun Suomi voitti pronssiottelussa Slovakian, saman maan, jolle Ruotsi hävisi, niin sen jälkeen kaikki hiljeni. Tyyntä ennen myrskyä voisi sanoa. Onneksi näen koko luokkaani seuraavan kerran vasta torstaina, joten eiköhän myrsky vesilasissa ole siihen mennessä tyyntynyt ;)

Mutta hyvä Peetu! Hyvä Aino-Kaisa! Hyvä Suomen jääkiekkojoukkueet!!!! Ja hienoa Amman ja Ruotsin hiihtäjät!!! Oli ilo seurata teitä koulukiireiden keskellä edes tulosten verran =)

Ja seuraavaksi kannustamme Salem Al Fakirin Oslon Euroviisuihin. Vilauksen hänen mainiosta persoonasta ja jännästä kappaleesta saa painamalla tästä.

Helmikuun viimeinen päivä. Käsittämätöntä. Mihin helmikuu meni? Vastaus löytyy almanakkaan katsoessa: opiskeluun...

Täällä Gotlannissa opiskelu on aivan eri luokkaa kuin Turussa. Olen tainnut jo aiemminkin siitä mainita ;) Tää on rankkaa jopa näille ruotsalaisille luokkatovereilleni, hekin kulkevat jaksamisen rajamailla, joten sinänsä ei ole ihme, että miekin kuljen hämärän rajamailla. Olen hidas lukemaan ruotsinkielisiä kirjoja, nykyään sentään ymmärrän jo niitä sen verran ettei joka kappaleen kohdalla tarvitse kaivaa sanakirjaa esille, mutta silti keskimäärin lukuvauhtini on 10 sivua tunnissa. Jos luettavaa on useita satoja sivuja niin aikaa kuluu ihan kiitettävästi.

Meillä ei ole täällä tenttejä vaan seminaareja. Tämän hetkinen opettajamme rakastaa niitä, sillä niissä opettaja pääsee kaikista helpoimmalla. Seminaareihin luetaan 1-3 kirjaa ja siellä sitten keskustellaan kirjasta ja ajatuksista, mitä se/ne herätti. Opettaja saattaa kysyä jokaiselta yksityiskohtaisia kysymyksiä kirjasta varmistaen näin, että oppilas on lukenut kirjan. Aikaa kysymyksen pohtimiseen ei ole vaan vastaus pitää antaa heti. Nykyinen opettajamme haluaa suullisen seminaarimme lisäksi kirjallisena muutaman sivun "referaatin" kirjasta/kirjoista, jotta hän voi kontrolloida, että todella olemme lukeneet kirjan. Sinänsä ajatus seminaareista on ok, mutta kun aikaa lukea kirja(t) on viikko ja silloin on samalla tietenkin luentoja päivittäin, niin on onni, että kirjan ehtii lukea edes kerran. Sitten pitää vääntää vielä se referaatti ja yrittää puhua seminaarissa jotain viisasta kirjasta, jotain mitä kukaan muu ei ole puhunut, niin ei se onnistu miulta. Mie en vieläkään tykkää puhua ruotsia spontaanisti painostamalla ja koska olen väsynyt kun olen lukenut/kirjoittanut yömyöhään, koska aika ei riitä miulle, niin olen puhki joka seminaarissa. Ja kun siitä seminaarista on päästy on seuraavan seminaarin aika. Tuntuu, ettei tällä painajaisella ole päätöstä.

Lisäksi luemme tällä hetkellä kahta kurssia rinnakkain, mikä Suomessa on ihan normaalia, mutta täällä harvinaisempaa. Se tietää vaan, että joka viikko meillä on myös jonkunlaisia ryhmätöitä seminaarien ohessa ja niihinkin pitää lukea vaikka kuinka paljon, sitten tehdä esitelmä ja lopulta kirjallinen osuus ja aikaa tähän kaikkeen on vajaa viikko. Täällä tosiaan osataan imeä kaikki mehut opiskelijasta.

Tällä viikolla meillä tosiaan oli seminaari tiistaina ja torstaina ryhmätyön esitelmä, jonka aiheen olimme saaneet edellisellä viikolla. Meidän ryhmä päätti keskittyä ensiksi seminaariin ja olimme jo tiistaiaamuna ihan kuolleita, mutta siitä johtuen hysteerisiä ja meillä oli itse asiassa hauskaa, mikä ehkä pelasti päivämme, sillä muuten olisimme olleet vaan todella kypsyneitä. Seminaarin jälkeen meillä oli tietenkin tavallisia luentoja ja sen jälkeen oli ryhmätyön vuoro. Pikaisen laskutoimituksen suoritettuamme totesimme, että emme ehdi tehdä ryhmätyötä jos emme tee sitä yötä päivää, minkä takia mie pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin ryhmämme luokse Backgatanille =) Muutto ystävieni luokse itse asiassa teki ryhmätyöstä hauskemman, sillä siten meillä ei ollut paniikkia kellonajoista milloin teimme työtä vaan todellakin pystyimme tekemään töitä kellon ympäri =) Ystävieni kämppä on niin suuri, että miulla oli siellä oma huone ja muutenkin kotoisaa =) Ja näköala, se on oli upea joka huoneesta.

Koska olimme tulla hulluksi neljän seinän sisällä näin upeana päivänä, päätimme lähteä pienelle kävelylenkille meren rantaan. Ratkaisu oli loistava, sillä heti ulospäästyämme paniikkimme ryhmätyöstä lieveni ja muistimme, ettei koulu ole koko elämää - vaikka täällä opettajat yrittävät niin vakuuttaakin - ja että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin koulu. Lisäksi keskiviikko oli viimeinen talvipäivä täällä Gotlannissa, nyt on selkeästi kevät kurineen, loskineen ja laulavine lintuineen.

Olen jo aiemmin näyttänyt täällä, miltä ystävieni parveke näyttää, mutta nyt siellä oli vielä enemmän lunta kuin viimeksi, minkä takia he päättivät vihdoin ja viimein tyhjentää sen lumesta.

Kun oli tottunut siihen lumimäärään parvekkeella niin oli hämmentävää nähdä taas meri ja maisema ylipäätään. Istuimme tuijottamassa jonkun aikaa sitä hiljaa hämmentyneinä ennen kuin palasimme taas ryhmätyön pariin. "Wau! Tämä olisi pitänyt tehdä viikkoja sitten", oli ystäväni kommentti. "Joo, niin olisi", oli vastaus tälle.

Saimme kuin saimmekin suullisen esityksen kasaan torstaiaamuksi. Sitä ennen jokainen meistä sai paniikkikohtauksen vuorollaan ja itkimme epätoivoamme. Kun sitten oli esitysten vuoro, seurasimme kauhulla muiden esityksiä, sillä me olimme valinneet täysin toisen lähestymistavan aiheeseen kuin muut ja tauolla jo mietimme epätoivoisina, että pystyisimmekö muuttamaan esitystämme vielä jotenkin, mutta päätimme pitäytyä siinä, sillä emmehän mitenkään pystyisi muuttamaan PowerPoint esitystämme. 2/3 ryhmästämme oli totaalisen hysteerisiä ennen vuoroamme ja tirskuimme vedet silmissä penkkirivissämme - voi sitä väsymyksen määrää =D Esitys meni hyvin, jollei jopa loistavasti. Mie osasin puhua ruotsia - hämmentävää - ymmärsin melkein kaikki kysymykset - mutten todellaakaan vastannut niihin - ja opettaja oli tyytyväinen =) Niin olimme mekin =) Sen jälkeen kipitimme kotiin, lepäsimme hiukan, toiset nukkuivat, mutta mie olin liian väsynyt nukahtamaan, joten tein kirjallista osuuttamme. Toisten herättyä aloimme taas hommiin ja puolen yön aikaan totesin, että mie olen liian väsynyt kirjoittamaan yhtään järkevää lausetta ruotsia ja lähdin kotiin. Toiset jäivät vielä kirjoittamaan omia osuuksiaan.

Oli hämmentävää tulla kotiin kahden yön poissaolon jälkeen. Tuntui, että siitä oli ikuisuus kun olin viimeksi ollut kotona, mutta mikään ei ollut muuttunut. Postiakin oli vain kaksi korttia. Ulkona tosin kaikki oli muuttunut: kevät oli tullut ja oli kummallista nähdä asfalttia ja kävellä jalkakäytävällä. Yhden aikaan yöllä ystäväni soitti ja ehdotti uutta muotoilua kirjalliseen osuuteemme, se kuulosti hyvältä. Aamulla herätessäni aloin taas hommiin. Olin tuhottoman väsynyt ja epätoivoinen, aamuitkuni jälkeen luin edellisen päivän aikaansaannokseni ja totesin, että hommaa olikin vähemmän kuin oletin ja aloin innolla työhön. Muut saivat osuutensa aiemmin valmiiksi, olivathan he tehneet sitä yöllä, ja lähettivät ne miulle. Kokosin osat kasaan, lisäsin pari karttaa ja kolmen jälkeen iltapäivällä se oli valmis! Lähetin sen opettajalle ja lähdimme kirja-aleen =)

Opiskelu täällä todella on näin rankkaa kuin miltä se kuulostaakin. Koko ajan sitä kulkee jaksamisensa rajamailla, mikä tuntuu älyttömältä, sillä eihän koulu todellakaan ole niin tärkeää, että oman terveytensä siihen uhraisi, mutta niin se vaan on. Siksi olimmekin hurjia ja päätimme, että pidämme vapaan viikonlopun =D Aivan mieletöntä! Ja niin olemme tehneet ja siitä niin nauttineet. Osa meistä on valvonut yöt ja katsonut olympialaisten viimeisiä lähetyksiä, mie olen nukkunut kuin pikku porsas ja katsonut pari elokuvaa, mitkä ostin perjantaina itselleni kiitokseksi jaksamisesta =) Eilen katsoimme Melodifestivaalit ja teimme pizzaa. Tänään ehkä luen jotain romaania, en ole vielä päättänyt. Mutta olemme me siivonneetkin ja olleet kävelyllä tuolla loskassa ja kurassa =) Aurinkokin näyttäytyi eilen hetken verran ja mie tietenkin oli heti ulkona kuvaamassa Visbyn kevättä.