Unelma Gotlannista

Epilogi - 2½ kk:n jälkeen

2010-08-20T14:40:00.002+03:00

2½ kuukautta on kulunut ja vähitellen voin palata ajassa taaksepäin ja muistella Gotlantia. Toisaalta en mie heti päässyt eroon Gotlannista koti-Suomessakaan, sillä tein ensiksi vaihtoon kuuluvat tehtävät vaihto-oppilasvuodestani ja koko heinäkuu + risat meni sen tekemättä jääneen artikkelin tekoon. Elokuun ekalla viikolla lähetin valmiin artikkelini Suomen puurakentamisesta Gotlantiin ja pystyin vihdoin jättämään Gotlannin taakseni. Toipuminen siitä alkoi vasta sitten ja nyt elokuun lopussa on jo helpompi hengittää.

Gotlanti vei miulta tanssimisen ilon, kirjoittamisen ilon ja puheliaan itseni pois, mutta yksi asia, mikä säilyi koko vuoden oli valokuvaamisen ilo ja sen satoa olenkin ihaillut kesän aikana. Kuvia tuli otettua reilusti yli 10 000, saattaa olla että jopa 20 000, mutta ei se miun kohdalla ole ihme, jos voin ottaa viikon reissustakin yli 300 kuvaa - ja häistä yli 1000 - niin siihen verrattuna kuvia tuli aika vähäsen ;) Se hyvä puoli kuvissa myös on, että otin niitä aina kun oli kivaa tai ihanaa, joten kuvia selatessa palautui mieleen se kaikki kaunis ja hyvä - ja kaipaus ystävien ja lumoavan luonnon luo. Kaiken ahdistavan jälkeen oli hämmentävää tuntea ikävää sinne, mutta toisaalta se kertoi, että taas kerran aika tulee parantamaan haavat ja lopuksi mieleen jää vaan se kaikki kaunis - ja sitähän Gotlannissa riitti yllin kyllin =)

Elokuu Suomessa on ollut miulle loman aikaa - ensimäistä kertaa 1½ vuoteen - ja se on auttanut minnuu palautumaan ja löytämään itseni jälleen. Aluksi olin vihainen Gotlannille, sillä vaikka miulle on elämässä sattunut mitä tahansa, niin koskaan ennen ei tanssimisen iloa ole miulta viety ja sen tajuminen romautti lopullisesti. En vieläkään ole saanut sitä täysin takaisin, mutta nyt sentään nautin jo musiikista, joten toivoa on =) Märketillä hyräilin jo vanhaan tapaani ja lauloinkin hieman, mikä ei välttämättä muille ollut mieluisaa ;), mutta mie vaan iloitsin, että musiikki ei ollut jättänyt minua lopullisesti. Tuo Märket oli muutenkin aivan upea ja eheyttävä kokemus, siitä olisin voinut kirjoittaa myös oman blogin, mutta tällä reissulla annoin sen muiden tehtäväksi, sillä kirjoittaminenkin on ollut hukassa. Voisi sanoa, että mie kokonaan olen ollut hukassa, mutta pienin askelin alan löytämään itseeni takaisin ja se tuntuu aivan mahtavalta! Haluan siis uskoa, että se vielä tästä iloksi muuttuu, vaikka olenkin koditon, työtön ja rahaton ;)

Unelmien Gotlanti oli siis jollain tapaa Painajaisten Gotlanti. Se testasi suomalaista sisua äärirajoilleen ja otti kaiken irti minkä sai. Näen vieläkin painajaisia siitä, että joudun taas syksyllä sinne takaisin opiskelemaan ja herään omaan huutooni, mutta onneksi ne alkaa olla vähenemään päin =) Mie olen hyvä ja tunnollinen opiskelija, mutta rajansa kaikella. Gotlanti oli miun rajani. Mutta se luonto, ne rakennukset, ne ihmiset, niitä mie kaipaan enkä missään mielessä voi katua Gotlannissa asumista 10 upeaa kuukautta, jolloin näin sen Gotlannin mitä kesän turistit ei välttämättä koskaan näe. Toisaalta mie en näe varmaan koskaan sitä turistien kesän Gotlantia, joten tasoissa ollaan ;) Miulle ei ole mahdoton ajatus lainkaan, että muuttaisin Etelä-Gotlantiin valmistuttuani ja asuisin siellä talvet kun kesällä olisin Suomessa =) Siellä oli MONTA ihanaa taloa, joissa viihtyisin varmasti. Rakkauteni ruotsin kieleen säilyi myös ja vedin opastuksia Märketillä mielummin ruotsiksi kuin suomeksi, vaikka kielitaitoni on huonontunut selkeästi jo nyt. Mutta ruotsi on kivaa =D Ja Ruotsi on HALPA Suomeen verrattuna. Se vaatii vielä totuttelua.

Mitä haluaisin vielä sanoa Gotlantiin suuntaaville? Menkää sinne ja nauttikaa! Aivan mahtava, lumoava, sadunomainen saari, jollaista ei ole toista! Se on rakkautta suurella intohimolla ja kauneutta, jota en ole vielä löytänyt muualta. Se oli kaikkea mitä odotin ja vielä enemmän, harmi vaan etten pystynyt siitä enempää nauttimaan tappo-opiskelutahdin takia, mutta vielä sen kaiken jälkeenkin saaren muistelu antaa voimaa ja meri rauhoittaa. Kiitos teille harvoille ja valituille, jotka jaksoitte lukea tätä. Miulle saa laittaa postia ja kyselyitä, jos huvittaa, annan blogini olla täällä bitiavaruudessa ja voin itse palata tänne muistelemaan, että se todella oli niin kamalaa kuin muistin ja samalla niin järjettömän kaunista, että taju lähtee ;) Kaiken tämän jälkeen kaipaan sinne, mutta samalla olen onnellinen, että vietän viimeisen opiskeluvuoteni Turussa. Mitä sen jälkeen? Vain taivas on rajana.

Rakkaudella Sanna

Kesä ja turistit

2010-05-15T16:24:00.018+03:00

Minun Gotlantini alkaa vähitellen muuttumaan turistien Gotlanniksi mikä tekee lähdöstäni helpompaa. Katukuvassa kesän tulo on näkynyt jo yli kuukauden, sillä ravintolat ovat rakennelleet kesäterassejaan ja kaupat, jotka ovat kiinni talvikauden, ovat avanneet ovensa taas ja mikä tärkeintä: Pohjoismaiden suurin jäätelökioski satamassa on jälleen auki =) Muutaman kerran olemme käyneet siellä maistelemassa herkkuja, mutta on edes turha ajatella, että ehtisin maistamaan kaikkia makuja. Niitä taitaa olla yhteensä pari sataa ;)

Tämä viikonloppu todellakin on avannut kesäkauden ja olen kulkenut kaduilla vieraana omassa kaupungissani. Onneksi jotkut asiat eivät muutu, sillä yhä vastaantulijat tervehtivät hymyillen, jos onnistuu nappaamaan katsekontaktin. Tämä ihmismäärä hämmentää enkä todellakaan sulaudu joukkoon. Arkena miulla on miun keltaiset työhaalarit ja kovia kärsineet turvakengät kun muut ovat pukeutuneet parhaimpiinsa kuten lomalla tapana on. Ja pyhänäkin mie olen mie, enkä tyylikkäästi pukeutuva kaunis ruotsalainen. Kaupunki, joka talviaikaan nukahti jo kuuden aikoihin, herää nykyään kauppojen sulkiessa ovensa ja ravintoloiden terassit täyttyvät puheensorinasta. Muurien sisäpuolella saa koko ajan varoa autoja ja tuntuu, että olen koko ajan tiellä. Tämä on miun kotikaupunki, mutta tuntuu että en kuulu tänne. En ole rahojani tuhlaava turisti, joka shoppailee huvikseen ja syö ulkona. Nyt ei edes tee mieli mennä satamaan jäätelölle tai Creperiehin letulle, sillä nekään ei enää kuulu miulle. Ne ovat nyt turistien ja mie olen vain tiellä. Tämä ei ole enää miun kaupunki, miun Gotlanti, kuherruskuukausi on ohitse.

Mutta kesä täällä on =) Meillä ei ole Suomen helteitä, mutta ihan kiitettävän lämmintä. En viihdy kuumuudessa ja tämäkin lämpö on siinä rajoilla, että onko se kivaa vai ei. Asiaa ei tietenkään helpota se, ettei miulla ole mukana kesävaatteita enkä tiedä haluanko ostaa lisää vaatteita, sillä en tiedä saanko näitäkään tavaroita/vaatteita Suomeen. Kotimatka lähestyy enkä halua ajatella sitä. Tulin tänne viiden laukun kera ja nyt tavaroita on ehkä jopa tuplamäärä enkä tiedä mitä tehdä. Toki kaikki astiat jätän tänne ja osan vaatteista yms mutta kaikki nuo kymmenet kirjat ja DVD:t haluan kotia, kuten myös ihanat vaatteet. Onko ketään vapaaehtoista joka haluaisi tulla hakemaan miut autolla täältä pois? Tuskin. Blääh. En halua ajatella sitä.

Huolimatta turistisumasta ajauduin tänään kaupungille nauttimaan auringosta ja kesästä eikä se ollut niin kamalaa kuin odotin. Ystävällisyys kun ei näytä katoavan ihmisten lisääntyessäkään. Tässä muutama kesäkuva =)

Koulu jatkuu käytännön hommilla. Olemme Norrbysin museotilalla ja siitäkin miulla on oma kansio Facebookissa. Meillä on siellä kolme eri projektia samaan aikaan, joten kaikille riittää tekemistä. Paikkaamme rengin kammarin lattiaa, kunnostamme navetan ikkunoita ja rappaamme navetan seiniä. Ryhmämme vaihtavat viikottain kohdetta, joten mihinkään ei kerkeä kyllästymään, mutta toisaalta mihinkään ei ehdi paneutumaankaan. Mie olin viime viikon sivussa noidannuoleni takia, mutta onhan näitä viikkoja tässä vielä jäljellä. Norrbys on kaunis paikka, joten mikäs siellä on tehdä hommia =)

Ensi viikolla lähdemme Tukholmaan "luokkaretkelle". Tällä kertaa kyseessä tosiaan on retki eikä työleiri ja pääsemme tutustumaan kuninkaanlinnaan sekä Skoklosteriin ja toivon mukaan reissusta tulee kiva =) Tällä kertaa aikatauluun on merkitty vapaa-aikaa klo 17 eteenpäin - oooh! ;) Suuntana siis Gudrun Sjöden =) Kesäisiä terveisiä sinne Suomeen. Loppuun vielä kuva kaverista =) Hitaasti hyvää tulee =)

Ruotsalainen vappu

2010-05-01T17:39:00.016+03:00

Täällä on kesä! No ei nyt ihan, mutta sää on kuin morsian - mikä tällä kertaa pitää paikkaansa, sillä "siskoni" on kaasona tänään ja toivon, että heillä on yhtä ihanaa kuin sää täällä =) Aurinko siis paistaa ja mittarissa on noin 13 astetta, mutta tuuli on kova - tosin ei se haitannut.

Eilen ailahtelevainen sää oli oikein suosiollinen meidän kokkotulille menon kannalta, sillä juuri sen aikaan kun olimme paikan päällä + matkat päälle ei satanut =) Aurinko jopa tuli tervehtimään meitä ja koska lämpötila oli siinä 16 asteen paikkeilla niin olo oli kuin juhannuksena Suomessa kokon äärellä =) Eilen miulle selvisi, että täällä Ruotsissa ei polteta kokkoa juhannuksena vaan vain näin vappuna - hämmentävää. Ystäväni osasi kertoa, että myös Tanskassa poltetaan juhannuskokko, mutta Tanskan vappukokosta hän ei osannut sanoa mitään. Vappukokkoon liittyy täällä vahvasti myös musiikki, mielellään kuoro, mutta kuoroa ei ollut tarjolla Flundrevikenissä, jonne pyöräilimme, mutta puhallinsoittokunta oli loistava ja soitti upeita kappaleita =) Visbyssä oli siis kaksi eri kokkoa, me valitsimme sen pohjoisen, sillä halusimme olla meren äärellä ja hieman rauhallisimmissa fiiliksissä kuin etelän kokon arvelimme olevan. Flundrevikenissä ei näkynytkään yhtään valkolakkia, mutta tunnelma oli yhtä kaunis kuin sääkin ja vietimme siellä reilun tunnin verran =)

Koska olen kyllästynyt netin toimimattomuuteen niin en edes yritä laittaa tänne blogiin paljon kuvia. Niitä, joita kiinnostaa, niin Facebookissa on oma valokuvakansio vapusta ja siellä kuvia voi ihailla enemmän.

Vappukokon jälkeen ajoimme Backgatanille ja vietimme ihanan rauhallisen vapun tehden pizzaa ja porkkanakakkua ja katsellen Sinkkuelämän toisen tuotantokauden jaksoja =) Tarvitseeko tehdä enempää? =D

Tänään sitten nukuin pitkään ja auringon kutsumana kipaisin ulos ihastelemaan Visbyn vappua. Se ei ollut mitenkään suurta, mutta oikein mukavaa. Missasin kaikki poliittiset löpinät, mutta ehdin näkemään Minijunan (turistijunan) paluun, ihastelemaan kaunista - vaikkain tuulista - säätä ja kymmenittäin vanhoja amerikan rautoja, letukoita kuten pappani tuppaa sanomaan =) Kaksi tuntia kaupungilla vierähtikin ja se on paljon Visbyn kokoisessa kaupungissa =)

Nyt aurinko on sopivasti mennyt pilveen, joten ulkona oloaika oli täydellinen. Eilenkin meidän ajoitus oli loistava tuolla kokkotulilla, joten taidanpa kulkea oikeaa polkua, kun elämäkin on myönteinen menemisteni suhteen ;)

Tämä meidän kaikkien uupuminen on ollut siitä erittäin hyvä, että olemme kaikki voineet niin huonosti, ettemme ole voineet suunnitella mitään tulevan varalle. Emme ole uskaltaneet edes suunnitella kyseiselle illalle jotain vaan kaikki tekemisemme on perustunut epävarmuuteen "katsotaan sitten jaksammeko/haluammeko tehdä jotain vai emme". Jopa vapun suunnitelmat meni olomme mukaan ja miusta se oli ihanan virkistävää. Meillä ei ollut vapuksi mitään suunnitelmia, päätimme kukin kuulostella olotilaamme ja soitella sitten "illemmalla" ja lopulta kävi niin että 2/3 jaksoi juhlia ja yksi ei ja se oli ok =) Jokainen sai sellaisen vapun kuin halusi.

Tämä vuosi on opettanut tuota hetkessä elämistä ilman suurempia suunnitelmia. Ja koska olemme kaikki voineet huonosti tai olleet uupuneita, niin on ollut täysin ok sanoa toisille, jos ei jaksa saapua paikalle vaan haluaa olla yksin kotona ja levätä. Niinpä kukin vuorollaan on viettänyt laatuaikaa itsekseen aina kun tarve on vaatinut, mutta toisaalta olemme saattaneet myös ilman mitään suunnitelmia päätyä kahville koulun jälkeen tai tehdä yhdessä ruokaa. Mikä valinnan vapaus onkaan kun oma elämä ei ole ollut riippuvainen aikataulusta - tai siis, me olemme eläneet täysin opiskelun ehdoilla ja se on ollut koko elämämme ja vapaa-aikamme on ollut kortilla, miksi ehkä onkin ollut niin antoisaa, että se ei ole ollut täynnä suunnitelmia vaan on mennyt jaksamisemme ehdoilla.

Olemme kaikki todella väsyneitä, liian väsyneitä, minkä takia onkin ollut tärkeä oppia kuuntelemaan itseään ja kehoaan ja mennä sen mukaan. Miulle tuo itseni kuunteleminen on aina ollut vaikeaa ja kuulen oman sisäisen äänen vain yksin ollessani ja silloinkin pääni sisällä on monta eri ääntä, joista jokainen kertoo eri asiaa - kyllä, mie kuulen ääniä ;) Mie tarvitsen aikaa, mie olen hidas siinä mielessä. Mie tarvitsen aikaa itselleni, mie tarvitsen aikaa opiskelulleni, mie tarvitsen aikaa ystävilleni ja kaikista mieluiten paneudun yhteen asiaan kerrallaan kunnolla ja jos näin saan tehdä niin kaikki järjestyy parhain päin. Mie en toimi hyvin pakon edessä, mutta jos saan tehdä asiat omalla aikataulullani niin elämä hymyilee. Se, että joku toinen hokee koko ajan "tee niin, tee näin" ei auta minnuu - päinvastoin. Siksi olikin tänään aivan mahtavaa, kun hyvin pitkästä aikaan miulla oli suuri halu lähteä ulos kävelylle ilman suunnitelmia, se kertoi että parempaan suuntaan ollaan menossa.

Viikonloppu ei ole vielä ohitse ja kaikki on vielä mahdollista, mutta mitään suunnitelmia meillä ei ole =) Sain äsken viestin, että jos haluan niin olen tervetullut Backgatanille, mutta taidan jäädä siitä huolimatta kotiin lepäämään. Huomenna, jos jaksamme/haluamme, saatamme vuokrata auton ja lähteä autoretkelle, mutta sitä katsotaan sitten huomenna. Nyt taidan ottaa nokoset ja illalla katson ehkä elokuvan =)

Kesä tulee =)

2010-04-30T15:44:00.009+03:00

Visby, vappuaatto, mittarissa +17 astetta =) Kesä =)

Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen monta kertaa, mutta en ole saanut sitä koskaan valmiiksi. Netti ei toimi kunnolla, taloyhtiö on vaihtanut kaapelin toimittajaa ja kas kummaa, kaapeli ei ole vielä valmis, joten ongelmia tiedossa toukokuun puoleen väliin saakka. Kyllästyin siihen, että netti kaatui koko ajan ladatessani kuvia tänne, joten tein Facebookiin kansion Viron ja Tarton matkastamme, joten ne jotka haluavat nähdä kuvia niin FB:sta niitä löytyy - paljon ;)

Mutta ehkä kerron lyhyesti mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut.Viron reissumme oli siis 20.-30.3. ja sitä ennen meillä oli kamala opiskeluputki. Lyhyesti sanottuna olimme niin poikki perjantai-iltana pakatessamme (kun lähtö oli lauantaiaamuna klo 7), että itkimme ja pakkasimme kukin kotonamme. Perjantai oli muutenkin painajaismainen, kaikki meni pieleen, että kukin tahoillaan mietti, että kannattaisikohan sittenkin jättää koko Viron reissu väliin, mutta ei. Me kiltit tytöt päätimme taistella huonon olomme ohi ja lähteä, olimmehan niin luvanneet. Väärä päätös, mutta jälkeenpäin on aina helppo olla jälkiviisas.

Mitäs voisin sanoa Viron reissustamme. Hmm. No sanotaanko, että se oli tämän tuskaisen opiskeluvuotemme tuskaisin huipennus. 11 päivää tiukkaa ohjelmaa, koko aikana 4 tuntia vapaa-aikaa ja kolmena viimeisenä yönä ehdimme nukkua vain 4 tuntia yössä ja päivämme muutenkin olivat ylipitkiä, aikaisintaan lopetimme työskentelyn klo 18 ja sen jälkeen meillä oli tietenkin muuta ohjelmaa. Mitä siis teimme? Inventoimme 550 rakennusta + niiden piharakennukset, teimme niistä 15 eri karttaa ja 16 eri A0 kokoista plakaattia. Se ei siis ollut mikään loma, tosin kävimme kahden päivän reissulla Tartossa ja Viljandissa, joihin rakastuin ihan totaalisesti, mutta sielläkin meillä oli vain 1 tunti vapaa-aikaa koko aikana ja sinäkin aikana meidän piti syödä, vaihtaa vaatteet ja meikata - en ehtinyt, olen hidas. Mutta se, mikä oli positiivista reissussamme oli se, että me kaikki kärsimme yhtä paljon =) Jokainen meistä neljästä (lopussa meitä oli vain 4 jäljellä, sillä 3 - fiksua - matkusti aikaisemmin kotiin) työskenteli lopussa yötä myöten ja jokainen meistä nukkui vain sen 4 tuntia yössä. Me hioiduimme yhteen ja yhteisfiilis oli jotain sanoinkuvaamatonta! Matkustin Tallinnasta suoraan Suomeen ja laivalla kaipasin jo ryhmäämme niin kamalasti, että itkin - tai sitten itkin uupumustani ;) Mutta se oli mahtavaa!!!! Tosin se ei ehkä riittänyt korvaamaan sitä kaikkea, mitä siitä seurasi, mutta silti. Me oltiin ihan sikahyviä!!!! =)

Viron reissumme loppusaldo oli se, että yksi rakkaimmista ystävistäni täällä paloi loppuun eikä hän ole vieläkään palanut kouluun ja tuskin palaakaan enää tämän vuoden aikana. Hän jättää myös koko koulun eikä siis palaa enää ensi vuonnakaan koulunpenkille. Kaksi luokkatoveriani puolestaan olivat niin puhki urakan jälkeen, että he itkivät viikon kotona apaattisina ja vain toinen heistä suoritti kotitentin, mikä meitä odotti pääsiäisen jälkeen. Kumpikaan heistä ei aio tulla takaisin ensi syksynä. Neljäs ystäväni oli yhtä puhki kuin mie - ja on yhä - eikä hän kyennyt tekemään kotitenttiä eikä ole vieläkään tehnyt sitä. Myös hän pitää välivuoden eikä siis palaa koulunpenkille. Mie urhea, itsepäinen olento päätin mennä harmaan kiven läpi ja tein kotitentin, vaikka kroppani huusi armoa. Se oli tuskainen viikko enkä tiedä oliko se sen arvoista, sillä en vieläkään ole palautunut Viron reissusta, vaikka siitä on nyt kuukausi. Sain kunnon flunssan ja vatsakivun, joka vainoaa minnuu yhä. Ja ei, en halua mennä lääkäriin sen vuoksi, sillä en todellakaan jaksa selittää ruotsiksi lääkäreilleni sisäelinteni vääriä sijainteja ja kummallisuuksia. Tiedän, että kivut johtuvat stressistä/uupumuksesta, sillä en todellakaan ole kuunnellut itseäni tai kroppaani enkä ole levännyt. En ehdi. Ja jos pysähdyn niin en tiedä onko miusta enää jatkamaan ja kuten mummini jaksaa todeta, on tärkeää saada opinnot täällä suoritettua, oli mikä oli.

Mutta kotitentin jälkeen oli miulla ihanaakin täällä. Veljeni oli täällä tyttöystävänsä kanssa ja meillä oli oikein kivaa. Vaikka mie olin kamalassa flunssassa ja pysyin pystyssä vain lääkkeiden avulla. Tosin Visby ei näyttänyt kauneinta puoltaan heille, sillä täällä oli koko sen ajan minkä he olivat täällä kunnon hernerokkasumu, ettei edes merelle nähnyt vaikka oli vieressä =) Täällä ei aiemmin ole ollut vastaavaa sumua, mutta silloin oli ja pysyi. Ja tämä sumu tosiaan oli vain Visbyssä ;) Heti kun ajoi Visbystä pois niin aurinko paistoi =D Niin väärin!!!! Mutta he rakastivat silti Visbyä yhtä paljon kuin mie =) Todellista Rakkautta =) Ja kävimme sunnuntai-iltana pienellä ajelulla Visbyn ulkopuolella, mm. Dalhemin kirkossa (josta löytyy myös kuvia Facebookissa, jos jotain kiinnostaa), joten he näkivät vähän Gotlannin maaseutua ja auringonpaistetta =) Oli aivan mahtavaa jakaa jonkun kanssa tämä miun loputon rakkauteni Visbyä ja Gotlantia kohtaan. He päättivät hankkia täältä kesämökin, jossa mie voin asua talvet ja he kesät ;) Täydellistä =D

Kevät/kesä tekee kovasti tuloaan tänne. Lumi oli sulanut jo sinä aikana kun olimme Virossa, joten sitä ei ole näkynyt sitten maaliskuun jälkeen. Nurmikko vihersi ja krookukset kukkivat jo huhtikuun alussa ja nyt parin viikon ajan on sinivuokot ja keltaiset kevätkukat kukkineet kilpaa. Onpa valkovuokkojakin jo näkynyt =) Kokeilen, jos saan kuvia ladattua niistä edes.

Sinivuokkoja

Ja niitä on PALJON

Ja erivärisiä =)

Valkovuokkoja

Keltaisia kevätkukkia

Ja uusi tuttavuuteni: 'ramslök' eli karhunlaukka. Siitä saa erinomaista keittoa =)

Yksi syy siihen, etten ole päivittänyt blogiani on se, ettei miulla hirveästi ole ollut positiivista sanottavaa ja kukaan Suomessa oleva ei kuitenkaan ymmärrä tätä miun uupumista täällä. Tuntuu, että sanat ovat kuin ilmaa, ne on helppo vain puhaltaa taivaan tuuliin, enkä yksinkertaisesti pysty sanoin kuvaamaan tätä elämää/olotilaani täällä. Ja aina kun avaan sanaisen arkkuni niin saan niskaani vähätteleviä kommentteja ja neuvoja, kuinka miun pitäisi elää ja tuntea. Siksi on tuntunut turhauttavalta kertoa niistä, sillä harvassa ovat ne, jotka ymmärtävät tai tukevat. Mutta heitäkin on: kiitos teille =)

Hiljaisuuteni on ollut itsetutkiskelun aikaa. Olen miettinyt paljon takaisin Suomeen palaamista sekavin tuntein. En mie tännekään voi jäädä, sillä ei asunto menee alta 10.6. ja toisaalta kaikki ystäväni katoavat saarelta. Luokaltani vain kaksi henkilöä yhdestätoista jatkaa ensi vuonna. Kaksi ystävääni pitävät välivuoden, mutta muut lopettavat. Kertooko sekään teille, miten rankka tämä vuosi on ollut? Toisaalta miusta on ollut järkyttävää tajuta, että mie vielä 33-vuotiaana tunnen etten voi tuntea niin kuin tunnen, jos joku toinen ei tunne niin. Täällä tunteminen/uupuminen on ollut helpompaa, sillä en ole ainut, joka on ollut uupunut, mutta sitä taas Suomessa olevien on ollut vaikea ymmärtää silti. Mutta yksi fakta vielä teille epäilijöille: muut ovat uupuneet/jättäneet kesken vaikka he ovat voineet opiskella omalla äidinkielellään, mikä ei miun kohdalla tietenkään ollut mahdollista. Mie olen tehnyt kaiken vieraalla kielellä ja silti läpäissyt lähes kaiken. Mutta toisaalta. Miksi mie edes yritän selittää tunteitani tai hakea niille hyväksyntää teiltä? Ne, jotka eivät ymmärrä, eivät ymmärrä vaikka kuinka lataisin faktaa pöydälle ja ne jotka ymmärtävät, ymmärtävät vaikka sanoisin vain olevani väsynyt. Olen vain niin turhautunut, että miun ympärillä on yhä ihmisiä, jotka vähättelevät miun mielipiteitä tai tunteita. Miksi aina joku toinen luulee tietävänsä, mikä on miulle itselleni parasta?

Mutta tänään on vappu ja lämmintä ja mie aion viettää sitä jotenkin, vaikka vatsakipuni yrittää häiritä sitä kaikin mahdollisin tavoin ;) Täällä Ruotsissa sytytetään tulet eli kokot klo 19 ja toivoisin näkeväni sen, vaikka tuo pieni vesisade yrittää yritystämme päästä tulille häiritäkin. En pysty kävelemään kovinkaan pitkälle ja pyöräily saattaa olla mahdotonta, joten saa nähdä miten tässä käy =) Ylioppilaslakit kuuluvat täälläkin vappuun, mutta heliumilmapalloja ja serpentiiniä en ole vielä nähnyt. Mutta kokko ja kokolla laulaminen on se juttu täällä. Toivoisin niin pääseväni kokemaan sen! Toivotan siis teille kaikille oikein iloista vappua ja kesän alkua! Olkoon se onnellinen ja toivoa antava =) Halaus!

Ja voittaja on...

2010-03-14T01:38:00.003+02:00

.... Anna Bergendahl: This Is My Life!!!!!!No näillä mennään sitten eteenpäin.

Ei tässä kuitenkaan huonosti käynyt, Backgatanin kansainvälinen raati oli tyytyväinen, vaikka toiseksi jäänyt Salem olikin raatimme suosikki. Niin, Salem jäi siis toiseksi =) Kolmanneksi ylsi suihkupoikamme Erik Saade 'Manboy'-kappaleellaan. Jos ette vielä ole käyneet kappaletta katsomassa/kuuntelemassa niin käykää ihmeessä ja katsokaa loppuun saakka. Lopussa poika käy suihkussa =D Ärsyttävä kappale, jää soimaan päähän eikä se ole hyvä asia tässä tapauksessa ;)

Ruotsin suureksi onneksi Timotej ei voittanut eikä ollut edes kolmas, vaikka voittoakin sille hehkuteltiin. Tytöt ylsivät viidennelle sijalle ja Darin kiilasi heidän edelleen neljänneksi. Viiden kärki siis oli se, mitä ennusteltiin vaikkakin järjestys olikin hiukan eri. Loput sijat jääköön mainitsematta, mutta jos teitä todella kiinnostaa, niin lista sijoituksista löytyy täältä.

Muutama asia Melodifestivaaleista on vielä pakko mainita. Ruotsissa osataan hyödyntää kappaleiden äänestäminen oikealla tavalla, sillä jokaisella kappaleella on kaksi numeroa johon voi soittaa/lähettää viestin. Halvempi (0,36€) on vain kappaleen äänestys, mutta kalliimpi (0,99€) menee hyväntekeväisyyteen. Näin ollen äänestämällä saa myös kerättyä rahaa hyväntekeväisyyteen ja jokaisesta osakilpailusta onkin mennyt hyvään asiaan satoja tuhansia euroja. Ajatelkaapas sitä!!!

Toinen ihan eri juttu oli finaalin äänestys. Ruotsilla oli nimittäin 6 kansainvälistä raatia (Venäjä, Ranska, Norja, Kreikka, Serbia ja Irlanti), jotka antoivat kappaleille pisteitä 1, 2, 4, 6, 8, 10 ja 12 (jos nyt muistan oikein) ja sen lisäksi 5 ammattilaisraatia Ruotsissa ja niiden lisäksi katsojaäänestys. Ammattilaisraatien mielestä Salem, Ola, Darin ja Andreas olisivat olleet voittaja-ainesta, mutta kansa halusi Annan vaikka sai Salem kansaltakin ääniä. Pisteet menivät niin, että ammattilaisraadit antoivat yhtä paljon pisteitä kuin kansakin eli molempien sana painoi yhtä paljon. Jos olisi tullut tasatilanne, niin kansan äänet olisivat ratkaisseet voittajan.

Mutta näin tällä kertaa. Miusta tuntuu, että Salem itse on tyytyväinen tähän tulokseen, ainakin hänellä näyttää olevan kiirettä ihan omastakin takaa uuden levyn kanssa, joten hänelle riitti varmasti tämäkin =) Miusta oli vaan kiva, että loppujen lopuksi niin moni tykkäsi Salemista miun lisäksi. Se riitti. Hyvää yötä! Visby kuittaa ja nukahtaa.

Melodifestivaalien finaali lähestyy...

2010-03-11T15:58:00.003+02:00

Lauantaina se on. Nimittäin Ruotsin Euroviisuehdokkaan valinta. Jännitys on korkealla jo nyt. Lehdissä puhutaan Melodifestivaalin finaalista, ehdokkaita haastatellaan ahkerasti, vauhti on kova ja iTunesin sinkkulistalla on vain finaalin biisejä Top10-listalla.

Itse olen ihan totaalinen Salem Al Fakir-fani. Päivärutiineihin kuuluu Salemin FB:n sivustolla käynti ainakin kolme kertaa päivässä - hän kertoo kuulumisiaan ahkerasti ja päivittää statustaan useita kertoja päivässä. Olen ostanut myös hänen ensimmäisen ja viimeisen levyn iTunesilta digitaalisesti, harkinnassa on myös levy nro 2. Salem on yksi ennakkosuosikki, mutta ei suinkaan varma voittaja. Idol-Anna on suosikki nro 1 ja pakko se on myöntää: kyllä hänenkin kappale on hyvä, ehkä jopa parempi kuin Salemin, mutta toivon Salemin voittoa. Hmm, vaikeaa...

Olen miettinyt tätä fanittamistani ja todennut, että ei se mitään, vaikka Salem ei pääsisikään Osloon edustamaan Ruotsia. Olen kuitenkin jo nähnyt hänet livenä, rakastunut hänen musiikkiinsa ja persoonaansa - mainio tyyppi =D - ja se riittää miulle. Jos en olisi ollut täällä tänä vuonna niin en vieläkään tietäisi Salemin olemassaolosta, joten nämä Melodifestivaalit ovat osansa tehneet miun kohdalla: löysin idolini =) Ja harkitsen myös Orsa Spelmänin levyn ostoa mummille ja äidille, he voisivat pitää siitä, vaikka miehet laulavatkin ruotsiksi. Minnuu harmittaa kovasti, ettei se päässyt finaaliin, pidin heidän kappaleestaan.

Mutta jotta tekin pääsisitte osalliseksi Melodifestivaalien huumaan - sillä olen varma, että te hingutte innokkaana kuulla Ruotsin finaalikappaleita ;) - niin laitan finaaliehdokkaiden linkkejä alle Melodifestivaalien karsinnoista suosikkijärjestyksessä. Kuuntelee kuka tahtoo. Lupaan tulla tänne kertomaan, miten kävi lauantain jälkeen. Mutta tässä finaalin kaikki 10 kappaletta.

Anna Bergendahl: This Is My Life (katoava kitara)
Salem Al Fakir: Keep On Walking (erikoinen ääni, mainio persoona)
Timotej: Kom (tytöt instrumenteineen)
Darin: You're Out Of My Life (vakavaa Darinia)
Eric Saade: Manboy (söpö suihkupoika)
Jessica Andersson: I Did It For Love (Disney-voimalaulu)
Ola: Unstobbable (Idols hemmo)
Pernilla Wahlgren: Jag vill om du vågar (perus Carola-schlager)
Andreas Johnson: We Can Work It Out (söpö jätkä yrittää vakuuttaa, että kaikki järjestyy)
Peter Jöback: Hollow (tyhjä kappale)

Ja tässä vielä pari, jotka eivät päässeet finaaliin, mutta joista pidin =)

Kalle Moraeus & Orsa Spelmän: Underbart (paljon parempi kuin Tanskan Wings Of Love menneinä vuosina)
Pauline: Sucker For Love (hienot hiukset ja vaatteet)
Pain Of Salvation: Road Salt ("Jeesus" laulaa niin pelkistetysti kuin voi paljain jaloin)
Alcazar: Headlines (discoa)

Hih, jännittää. Mutta nyt takas koulutehtävien pariin...

Suomi-Ruotsi-Norja-Sveitsi-maaottelun lopputulos

2010-03-01T18:29:00.003+02:00

Piti tulla tänne ihan pikaisesti infoamaan, kuinka kävi luokkamme sisäisessä maaottelussa Vancouverin olympialaisissa 2010 =)

Järjestys oli seuraava:

Norja (4. sija): 9 kultaa, 8 hopeaa ja 6 pronssia = 23 mitalia
Sveitsi (6. sija): 6 kultaa ja 3 pronssia = 9 mitalia
Ruotsi (8. sija): 5 kultaa, 2 hopeaa ja 4 pronssia = 11 mitalia
Suomi (24. sija): 1 hopea ja 4 pronssia = 5 mitalia

Hmm... Mitäs tähän sanoisi... Norja voitti: höh! ;) Sveitsi oli toisena (JEEEE!!!!), Ruotsi kolmantena ja me vikana =D Sveitsin ja Ruotsin taistelu oli tasaista vääntöä koko ajan ja Backgatanilla oli jatkuva maaottelumeininki, kun siellä kävi =D Minnuu ei koettu uhkaksi, joten miun hämmentyneet ilonkiljahdukset, kun saimme jonkun mitalin, kuitattiin vain hymyllä - olisitte nähneet ilmeeni, kun Saarinen hiihti pronssia ;D

Mutta jääkiekko, se nostatti tunteita ja kovasti... Eka se, että Suomi hävisi Ruotsille miesten jääkiekossa... Silloin olin nöyrää poikaa ja yritin olla näkymätön, mutta vielä pahemmaksi se muuttui kun Ruotsi hävisi Slovakialle ja tipahti koko kisasta ulos. Se ei ollut hyvä tilanne, erityisesti kun Suomi oli jatkossa... Ja sitten kun naiset voitti Ruotsin pronssimatsissa.... Joo, se oli paha paikka... Pikkaisin uskalsin siitä kuitenkin iloita, mutta kun Suomi hävisi USAlle niin silloin luokkatovereiden sanallinen arkku aukeni ja sain loskaa niskaani, minkä ehdin. Kun Suomi voitti pronssiottelussa Slovakian, saman maan, jolle Ruotsi hävisi, niin sen jälkeen kaikki hiljeni. Tyyntä ennen myrskyä voisi sanoa. Onneksi näen koko luokkaani seuraavan kerran vasta torstaina, joten eiköhän myrsky vesilasissa ole siihen mennessä tyyntynyt ;)

Mutta hyvä Peetu! Hyvä Aino-Kaisa! Hyvä Suomen jääkiekkojoukkueet!!!! Ja hienoa Amman ja Ruotsin hiihtäjät!!! Oli ilo seurata teitä koulukiireiden keskellä edes tulosten verran =)

Ja seuraavaksi kannustamme Salem Al Fakirin Oslon Euroviisuihin. Vilauksen hänen mainiosta persoonasta ja jännästä kappaleesta saa painamalla tästä.

Opiskelun ihanuutta/kamaluutta

2010-02-28T12:14:00.026+02:00

Helmikuun viimeinen päivä. Käsittämätöntä. Mihin helmikuu meni? Vastaus löytyy almanakkaan katsoessa: opiskeluun...

Täällä Gotlannissa opiskelu on aivan eri luokkaa kuin Turussa. Olen tainnut jo aiemminkin siitä mainita ;) Tää on rankkaa jopa näille ruotsalaisille luokkatovereilleni, hekin kulkevat jaksamisen rajamailla, joten sinänsä ei ole ihme, että miekin kuljen hämärän rajamailla. Olen hidas lukemaan ruotsinkielisiä kirjoja, nykyään sentään ymmärrän jo niitä sen verran ettei joka kappaleen kohdalla tarvitse kaivaa sanakirjaa esille, mutta silti keskimäärin lukuvauhtini on 10 sivua tunnissa. Jos luettavaa on useita satoja sivuja niin aikaa kuluu ihan kiitettävästi.

Meillä ei ole täällä tenttejä vaan seminaareja. Tämän hetkinen opettajamme rakastaa niitä, sillä niissä opettaja pääsee kaikista helpoimmalla. Seminaareihin luetaan 1-3 kirjaa ja siellä sitten keskustellaan kirjasta ja ajatuksista, mitä se/ne herätti. Opettaja saattaa kysyä jokaiselta yksityiskohtaisia kysymyksiä kirjasta varmistaen näin, että oppilas on lukenut kirjan. Aikaa kysymyksen pohtimiseen ei ole vaan vastaus pitää antaa heti. Nykyinen opettajamme haluaa suullisen seminaarimme lisäksi kirjallisena muutaman sivun "referaatin" kirjasta/kirjoista, jotta hän voi kontrolloida, että todella olemme lukeneet kirjan. Sinänsä ajatus seminaareista on ok, mutta kun aikaa lukea kirja(t) on viikko ja silloin on samalla tietenkin luentoja päivittäin, niin on onni, että kirjan ehtii lukea edes kerran. Sitten pitää vääntää vielä se referaatti ja yrittää puhua seminaarissa jotain viisasta kirjasta, jotain mitä kukaan muu ei ole puhunut, niin ei se onnistu miulta. Mie en vieläkään tykkää puhua ruotsia spontaanisti painostamalla ja koska olen väsynyt kun olen lukenut/kirjoittanut yömyöhään, koska aika ei riitä miulle, niin olen puhki joka seminaarissa. Ja kun siitä seminaarista on päästy on seuraavan seminaarin aika. Tuntuu, ettei tällä painajaisella ole päätöstä.

Lisäksi luemme tällä hetkellä kahta kurssia rinnakkain, mikä Suomessa on ihan normaalia, mutta täällä harvinaisempaa. Se tietää vaan, että joka viikko meillä on myös jonkunlaisia ryhmätöitä seminaarien ohessa ja niihinkin pitää lukea vaikka kuinka paljon, sitten tehdä esitelmä ja lopulta kirjallinen osuus ja aikaa tähän kaikkeen on vajaa viikko. Täällä tosiaan osataan imeä kaikki mehut opiskelijasta.

Tällä viikolla meillä tosiaan oli seminaari tiistaina ja torstaina ryhmätyön esitelmä, jonka aiheen olimme saaneet edellisellä viikolla. Meidän ryhmä päätti keskittyä ensiksi seminaariin ja olimme jo tiistaiaamuna ihan kuolleita, mutta siitä johtuen hysteerisiä ja meillä oli itse asiassa hauskaa, mikä ehkä pelasti päivämme, sillä muuten olisimme olleet vaan todella kypsyneitä. Seminaarin jälkeen meillä oli tietenkin tavallisia luentoja ja sen jälkeen oli ryhmätyön vuoro. Pikaisen laskutoimituksen suoritettuamme totesimme, että emme ehdi tehdä ryhmätyötä jos emme tee sitä yötä päivää, minkä takia mie pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin ryhmämme luokse Backgatanille =) Muutto ystävieni luokse itse asiassa teki ryhmätyöstä hauskemman, sillä siten meillä ei ollut paniikkia kellonajoista milloin teimme työtä vaan todellakin pystyimme tekemään töitä kellon ympäri =) Ystävieni kämppä on niin suuri, että miulla oli siellä oma huone ja muutenkin kotoisaa =) Ja näköala, se on oli upea joka huoneesta.

Koska olimme tulla hulluksi neljän seinän sisällä näin upeana päivänä, päätimme lähteä pienelle kävelylenkille meren rantaan. Ratkaisu oli loistava, sillä heti ulospäästyämme paniikkimme ryhmätyöstä lieveni ja muistimme, ettei koulu ole koko elämää - vaikka täällä opettajat yrittävät niin vakuuttaakin - ja että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin koulu. Lisäksi keskiviikko oli viimeinen talvipäivä täällä Gotlannissa, nyt on selkeästi kevät kurineen, loskineen ja laulavine lintuineen.

Olen jo aiemmin näyttänyt täällä, miltä ystävieni parveke näyttää, mutta nyt siellä oli vielä enemmän lunta kuin viimeksi, minkä takia he päättivät vihdoin ja viimein tyhjentää sen lumesta.

Kun oli tottunut siihen lumimäärään parvekkeella niin oli hämmentävää nähdä taas meri ja maisema ylipäätään. Istuimme tuijottamassa jonkun aikaa sitä hiljaa hämmentyneinä ennen kuin palasimme taas ryhmätyön pariin. "Wau! Tämä olisi pitänyt tehdä viikkoja sitten", oli ystäväni kommentti. "Joo, niin olisi", oli vastaus tälle.

Saimme kuin saimmekin suullisen esityksen kasaan torstaiaamuksi. Sitä ennen jokainen meistä sai paniikkikohtauksen vuorollaan ja itkimme epätoivoamme. Kun sitten oli esitysten vuoro, seurasimme kauhulla muiden esityksiä, sillä me olimme valinneet täysin toisen lähestymistavan aiheeseen kuin muut ja tauolla jo mietimme epätoivoisina, että pystyisimmekö muuttamaan esitystämme vielä jotenkin, mutta päätimme pitäytyä siinä, sillä emmehän mitenkään pystyisi muuttamaan PowerPoint esitystämme. 2/3 ryhmästämme oli totaalisen hysteerisiä ennen vuoroamme ja tirskuimme vedet silmissä penkkirivissämme - voi sitä väsymyksen määrää =D Esitys meni hyvin, jollei jopa loistavasti. Mie osasin puhua ruotsia - hämmentävää - ymmärsin melkein kaikki kysymykset - mutten todellaakaan vastannut niihin - ja opettaja oli tyytyväinen =) Niin olimme mekin =) Sen jälkeen kipitimme kotiin, lepäsimme hiukan, toiset nukkuivat, mutta mie olin liian väsynyt nukahtamaan, joten tein kirjallista osuuttamme. Toisten herättyä aloimme taas hommiin ja puolen yön aikaan totesin, että mie olen liian väsynyt kirjoittamaan yhtään järkevää lausetta ruotsia ja lähdin kotiin. Toiset jäivät vielä kirjoittamaan omia osuuksiaan.

Oli hämmentävää tulla kotiin kahden yön poissaolon jälkeen. Tuntui, että siitä oli ikuisuus kun olin viimeksi ollut kotona, mutta mikään ei ollut muuttunut. Postiakin oli vain kaksi korttia. Ulkona tosin kaikki oli muuttunut: kevät oli tullut ja oli kummallista nähdä asfalttia ja kävellä jalkakäytävällä. Yhden aikaan yöllä ystäväni soitti ja ehdotti uutta muotoilua kirjalliseen osuuteemme, se kuulosti hyvältä. Aamulla herätessäni aloin taas hommiin. Olin tuhottoman väsynyt ja epätoivoinen, aamuitkuni jälkeen luin edellisen päivän aikaansaannokseni ja totesin, että hommaa olikin vähemmän kuin oletin ja aloin innolla työhön. Muut saivat osuutensa aiemmin valmiiksi, olivathan he tehneet sitä yöllä, ja lähettivät ne miulle. Kokosin osat kasaan, lisäsin pari karttaa ja kolmen jälkeen iltapäivällä se oli valmis! Lähetin sen opettajalle ja lähdimme kirja-aleen =)

Opiskelu täällä todella on näin rankkaa kuin miltä se kuulostaakin. Koko ajan sitä kulkee jaksamisensa rajamailla, mikä tuntuu älyttömältä, sillä eihän koulu todellakaan ole niin tärkeää, että oman terveytensä siihen uhraisi, mutta niin se vaan on. Siksi olimmekin hurjia ja päätimme, että pidämme vapaan viikonlopun =D Aivan mieletöntä! Ja niin olemme tehneet ja siitä niin nauttineet. Osa meistä on valvonut yöt ja katsonut olympialaisten viimeisiä lähetyksiä, mie olen nukkunut kuin pikku porsas ja katsonut pari elokuvaa, mitkä ostin perjantaina itselleni kiitokseksi jaksamisesta =) Eilen katsoimme Melodifestivaalit ja teimme pizzaa. Tänään ehkä luen jotain romaania, en ole vielä päättänyt. Mutta olemme me siivonneetkin ja olleet kävelyllä tuolla loskassa ja kurassa =) Aurinkokin näyttäytyi eilen hetken verran ja mie tietenkin oli heti ulkona kuvaamassa Visbyn kevättä.

Kehämuuri näkyy hautausmaallekin

Jokin tässä materiaalien erilaisuudessa kiehtoi

Visbyn vesitorni ja lähes täysikuu

Talot on rakennettu kiinni kehämuuriin

Kehämuuri kylpi auringonlaskun väreissä

Linja-autoasema ja kuu

Kyllä täältä Clas Ohlson ja Åhlénskin löytyvät

On masentavaa ajatella, että tää opiskelu-urakka ei ole vielä ohitse pitkään aikaan. Seuraavat viikot menee täysin seminaarien ja oman projektin parissa ja kun niistä on selvitty on Viron matkan aika. Siellä teemme 10 päivää putkeen hommia aamusta iltaan, sitten on pääsiäinen, jolloin tulen Suomeen, mutta täällä Ruotsissa ei ole pääsiäismaanantai enää vapaa, mikä tarkoittaa, että koulumme jatkuu jo maanantaina kotitentillä ja sitten alkaa kurssimme käytännön osuus raportteineen. Tuntuu, että missään välissä ei ole aikaan palautumiseen vaan koko ajan pitää painaa eteenpäin uusien haasteiden edessä. Ei tämä ole elämää - tai ei ainakaan mieluista sellaista.

Mutta se pitää sanoa, että Gotlannin ja Visbyn kauneus on pelastus tämän kaiken keskellä. Riittää, että astuu ulos kotiovesta ja jo taas jaksaa hymyillä. Hitsi, että täällä on kaunista koko ajan. Arvostan tätä kaupunkia ja maisemaa ja olen kiitollinen, että olen täällä. Niiden voimalla yritän jaksaa ja tietenkin ystävieni avulla. He ovat ihania ja aivan yhtä kypsyneitä kuin miekin tähän jatkuvaan ahertamiseen. Olen niin kiitollinen, että ensi vuoden olen taas Suomessa - mutta samalla haikea siitä, että joudun luopumaan Visbystä ja Gotlannista. Elämä on täynnä ristiriitoja ja valintoja.

En ole yksin =)

2010-02-22T16:28:00.003+02:00

Kun päivä on harmaa ja tuntuu, että maailma kaatuu niskaan eikä kukaan ymmärrä niin riittää, että nostan katseeni seinälle ja tiedän, etten ole yksin =) Kiitos rakkaat ystävät ja sukulaiset =)

Suomi-Ruotsi-Norja-Sveitsi-maaottelu

2010-02-21T02:22:00.004+02:00

Tässä Melodifestivaalien huumassa ei pidä unohtaa Vancouverin olympialaisia, joita pidetään Kanadassa, tuossa Pohjois-Amerikan paremmassa puoliskossa - ainakin kanadalaisten mielestä ;) Luokkani omaa kansalaisuuksia neljästä eri maasta, mikä tekee luokastamme poikkeuksellisen kansainvälisen, kun ottaa huomioon, että mie olen ainut virallinen vaihto-oppilas nyt kun Australian vaihto-oppilaamme pakeni paikkaan, missä puhutaan englantia ruotsin lisäksi - ja siellä kuulemma on kaikki muutenkin paremmin. Tämä eri kansalaisuuksien sekalmelska tekee olympialaisistakin mielenkiintoisemman, sillä perinteisen Suomi-Ruotsi vastaan asettelun lisäksi pääsee kilpailemaan kahta muuta maata vastaan samalla hinnalla ja seuraamaan muiden menestymistä - ja Suomen epäonnistumista, kuten olemme saaneet viimeksi tänä yönä sitä todistaa.

Maaottelumme mitalitaulukossa on Norja tällä hetkellä ehdottomassa johdossa. Se on kolmantena 10 mitalillaan (5 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia) ja me kaikki muut olemme Norjaa vastaan - kuten myös äitini =) Ruotsilla ja Sveitsillä on kova taistelu seuraavasta sijasta, sillä Sveitsillä on 4 kultaa ja Ruotsilla vain kolme, mutta Ruotsilla on nyt mitaleita enemmän - kiitos hetken sitten päättyneen miesten hiihdon - joten se on sijalla 7 ja Sveitsi sijalla 8. Ruotsin muut mitallit tällä hetkellä ovat siis 1 hopea ja 2 pronssia ja Sveitsillä yksi pronssi kultien lisäksi. Suomesta ei tarvitse puhua.

Suomen huono menestys on mahdollistanut miun oman kansainvälistymisen, itse asiassa äitini sen aloitti. Hän soitti miulle yhtenä iltana, kun luin seminaariin täyttä päätä ja onnitteli iloisesti. Kiitin iloisesti ja samalla pääni mietti kuumeisesti yrittäen päästä pois restaurointihistorian kiemuroisesta maailmasta, että onko miulla synttärit, nimpparit vai olenko saanut lapsen, kunnes äitini totesi, että olen saanut kultaa. Olin entistä iloisempi, mutta miun oli pakko kysyä: "Mistä?" "Hiihdosta." "No, sehän kiva" vastasin iloisesti ja muistelin ankarasti viime päivien tapahtumia ja tulin siihen lopputulokseen, että en ole hiihtänyt yli 10 vuoteen, joten sen on täytynyt olla joku muu ja se joku muu oli lopulta ruotsalainen naishiihtäjä. Äitini oli tajunnut, että hän voi kannustaa Ruotsia, sillä olenhan tällä hetkellä "ruotsalainen" =) Ja koska yksi parhaimmista ystävistäni täällä on Sveitsistä niin katson olevani myös sveitsiläinen, mutta Norja saa olla ihan yksinään, siitä me ei välitetä vaan kilpaillaan sitä vastaan ;)

Niinpä viime päivät ja yöt olen saanut iloita niin monesta menestyksestä ja jännittää luu kurkussa, kuinka käy esim. Sveitsi-Norja jääkiekko-ottelussa - se olikin muuten tuskaisen jännittävä peli, jonka jatkoajalla onneksi Sveitsi voitti (HÄHÄÄ NORJA!!!). Mäkihypyssä olen saanut iloita Sveitsin Ammanin puolesta ja hiihdossa Ruotsin. Äsken liikutuin itsekin ihan kyyneliin, kun juontaja/kommentaattori/valmentaja (mies) itki liikutuksesta Ruotsin hienon menestyksen vuoksi. Ei siinä voinut muuta kuin iloita heidän puolestaan ja tirauttaa muutama kyynel heidän mukanaan. Ei ne mitallit helpolla tule - kuten olemme me suomalaisetkin saaneet huomata. Mutta toisaalta tirautin muutaman kyyneleen täällä kotonakin mäkimiestemme vuoksi, erityisesti Ahosen. Hänelle, jos kelle, olisi niin suonut sen henkilökohtaisen olympiamitallin ja sitten kävi näin. Seppo Räty osaisi sanoa nyt suorat sanat. Mutta voitimmehan me hopeaa, kiitos Peetu! Ja se kisa oli hieno. En nähnyt itse kisaa, mutta karsinnat kyllä katsoin ja voi että Peetun isot hypyt näyttivät niin kevyiltä ja helpoilta, että ei voinut kuin ihastella =) JEE!

Niin, kiitos SVT:n, mie pystyn katsomaan kisat suorana netin kautta =) Itse asiassa voin katsoa kaikkia lajeja yhtäaikaa, mikä tarkoittaa sitä, että voin pitää samaan aikaan monta ikkunaa auki ja jännittää/huutaa/kirota koko ajan =D Jääkiekko on pahin laji, ex-mieheni muistaa varmasti sen, kuinka eläydyn matsiin kuin matsiin. Maanantaiaamuna aikaisin on Suomi-Ruotsi matsi, siitä voi tulla mielenkiintoista. Harkitsen pitäisikö miun mennä jonkun luokkatoverini luo katsomaan sitä ;) Katsotaan miten käy... Ääntä tulen pitämään joka tapauksessa =D

Mutta vaikka Suomi pitää maaottelussamme jumbosijaa (22.) yhdellä hopeallaan niin kaikki toivo ei vielä ole menetty. Vielä me voimme saada mitalin/mitaleita esim. kaunoluistelussa ja jääkiekossa, joten jatketaan me jännittämistä. Jääkiekossa sitä jännitystä ainakin riittää ja siinä, jos missä, pääsee koko kansainvälinen maaottelumme kisailemaan kunnolla toisiaan vastaan =) - ja siinä lajissa me kaikki kolme voitamme Norjan, JEEE!!!! Ja jännittämisen ohessa voimme lukea Ilta-Sanomien Vancouver 2010-blogia, jota pitävät Ilta-Sanomien 6 urheilutoimittajaa ja he ovat luvanneet kertoa blogissaan kaiken epäoleellisen ja ainakin tähän asti he ovat pitäneet lupauksensa ;) Hyviä urheiluhetkiä! =D

Melodifestivaalien huumaa

2010-02-17T13:54:00.002+02:00

Hihii! Euroviisufanina voin sanoa tuleeni oikeaan maahan, jos ajattelee niiden fanitusten määrää, sillä Ruotsi rakastaa schlagereita - kuten myös mie =) Suomen edustaja Euroviisuihin on valittu jo (Hyvä KUUNKUISKAAJAT!!!!), mutta Ruotsissa prosessi on vasta menoillaan. Täällä Euroviisut on todellakin kova juttu ja siksipä niitä ennen järjestetään Melodifestivaalit, jotka koostuvat yhteensä viidestä osakilpailusta yhdestä finaalista. Melodifestivaaleista tehdään joka vuosi oma kokoelma-CD, mikä on kova juttu myöskin, ja hypetys Euroviisujen ympärillä muutenkin on omaa luokkaansa - sovin siis joukkoon oikein mainiosti ;)

Menetelmä Melodifestivaaleissa on aika samanlainen Suomeen verrattuna: jokaisesta osakilpailusta pääsee kaksi suoraan finaaliin ja kaksi finaalia edeltävään ns. "andra chansen"-osakilpailuun. Takana on nyt kaksi osakilpailua, joten puolessa välissä ollaan osakilpailujen suhteen. Maaliskuun 13.pvä on sitten jännittävä finaali Globenilla =)

Melodifestivaalit järjestetään suurella rahalla ja se näkyy jo osakilpailuissa. Lopputulos näyttää kuin lopullisilta Euroviisuilta ja ekassa osakilpailussa kappaleiden tasokin oli niin laadukasta, että kyseessä tosiaan olisi voinut olla Euroviisut eikä Melodifestivaalit. Istuin vain hiljaa, suu auki ja tuijotin hämmentyneenä: Suomella ei ole mitään mahkuja näihin verrattuna. Mutta onneksi toisessa osakilpailussa oli jo niitä "huonojakin" kappaleita, joten toivo ei ole menetetty ;) Täällä lahden toisella puolella osataan tehdä hyvää musiikkia, mutta ei huolta, sillä niin osataan niitä huonojakin ;D *huokaus*

Tärkeänä osana Melodifestivaaleihin kuuluu kotiyleisön tuomarina olo. Ekaa osakilpailua katsoessamme luokkatoverimme luona, saimme eteemme blanketin, johon piti arvostella asteikolla 1-10 kappaleen 'glamour'-arvo, kansainvälisyys, oma mielipide sekä kuvailla kappale kolmella sanalla. Itse olin niin hämilläni kappaleiden loistavasta tasosta, että arvoasteikkoni koostui 8-9 tasolla, mutta onneksi lopussa tuli jopa 6-7 arvoisia kappaleita ;) Glamour tipahti monessa jopa kakkoseen, mutta ne oli hyviä! Ärsyttävää. Ja kun luokkatoverini arvostelivat kappaleiden huonoutta, mie vajosin syvemmälle sohvatyynyjen sekaan, sillä Suomen taso, hmm, ei ollut tänä vuonna ihan vastaavaa... Tällaista tasoako Ruotsi pitää yleensä musiikkialalla? Masentavaa...

Mutta vaikka kappaleet olivat todella hyviä ja laadukkaita miun mielestä, niin yksi oli ylitse muiden niin meidän kotiraatimme kuin myös koko Ruotsin kansan mielestä: Salem Al Fakir =) Hän esiintyi viimeisenä ensimmäisessä osakilpailussa ja jos siihen asti olin ollut ällikällä kappaleiden laadukkaasta tasosta niin kun Fakir aloitti pianon soittamisen ja laulamisen, niin tunsin heti, että tässä on jotain vielä enemmän, ja mitä pidemmälle kappale eteni niin sitä onnellisemmaksi tulin: tässä kappaleessa todellakin on jotain vielä enemmän =) Ja siitä illasta asti olen laulanut kappaletta, hankkinut kappaleen kännykkäni soittoääneksi ja fanittanut Fakiria. Ja arvatkaa mitä? Hän tulee huomenna tänne Gotlantiin!!!! =D Jep, mie taidan mennä Munkkällariin, jep, jep =)

SVT on siinä mielessä hankala - joskin ymmärrettävästä syystä - ettei se anna toiselle kierrokselle tai finaaliin päässeitä kappaleita julkisuuteen eli en voi jakaa teidän kanssanne Fakirin loistavaa kappaletta, sillä SVT on aktiivisesti poistanut YouTubesta KAIKKI versiot kyseisestä kappaleesta. Ymmärrettävää se on siinä mielessä, että onhan se väärin viimeisessä osakilpailussa esiintyviä kohtaan, jos ekassa osakilpailussa esiintynyt on saanut soittolistalta tilaa kolme viikkoa heitä pidempää, mutta hankalaa se on fanien puolesta =/ Onneksi olin nopea ja nappasin Fakirin kappaleen mp3:na yhdeltä keskustelupalstalta - joku ystävällinen sielu oli tehnyt jokaisesta osakilpailun kappaleen live-versiosta mp3-tiedoston (uskon, että SVT on löytänyt nekin jo tähän mennessä ja poistanut ne, mutta mie olin nopea ja sain sen, JEEE!!!).

Mutta ei hätää, voin ilahduttaa teitä toisella videolla, nimittäin Melodifestivaalien ensimmäisessä osakilpailussa oli yhtenä juontajana Dolph Lundgren - muistattehan toki tuon '80-luvun ruotsalaisen näyttelijän ja kehonrakentaja/karate-sankarin, joka mm. esiintyi Rocky IV. Hän on ollut rapakon toisella puolella enimmäkseen eikä siis kovin tuttu ruotsalaisillekaan, mutta nyt hänet oli pyydetty yhdeksi juontajaksi Melodifestivaaleilla ja hän oli niin koko Ruotsin kansan kuin miunkin mielestä ehdottomasti parasta, mitä Melodifestivaaleilla oli tarjottavana kappaleiden lisäksi (ruotsalainen huumori ei purenut kansaan eikä minuunkaan, joten ainoat ei-niin-nolot-hetket juontajien kanssa oli kun Dolph Lundgren oli lavalla). Hän jopa lauloi Elvis Presleyn "A little less conversation" ja hän oli loistava =D Ei sitä voinut kuin hymy huulilla katsoa =D Olin myyty =D Ruotsalaiset ovat kovasti kehottaneet järjestäjiä tekemään äkkiä Dolphille oman kappaleen Melodifestivaaleihin, menestys ois taattu ;D Ikävä kyllä Dolph on tällä hetkellä jonkun elokuvan kuvauksissa Los Angelesissa, joten pääsemme ihailemaan häntä seuraavan kerran vasta finaalissa, mutta sitä odotellessa ;) Btw, Dolph loukkasi oikeasti kätensä karate-iskuja tehdessään jääkimpaleiden kanssa, mutta mies ei pienestä loukkaantumisesta ja verestä hämmästynyt =)

Mutta koska en voi laittaa itse Fakirin kappaletta tänne - vielä ;) - niin saatte tyytyä sanoihin, pidän niistäkin. Tässä tulee Salem Al Fakir: Keep on walking =)

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

I have a long road ahead of me
It’s cloudy and dark, it’s hard to see
Will I ever get through to the end?
Been down this lane so many times before
And I told myself I would do it no more
Now I’m back on the same road again

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

There’s some twists and turns I’ve gotta clear
But when I’m done the end will soon appear
I can leave my troubles behind

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

I never stopped believing
I know what I should do, just let the light guide me through

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

Unimaailman viemää

2010-02-11T18:10:00.003+02:00

Huomaa blogi-päivitysten harvenemisesta, että opiskelu vie taas kaiken voiman, mutta eipä toisaalta miulle oikein mitään tapahdukaan - muuta kuin unissa ;) Olen aivan tolkuttoman väsynyt, ollut koko kevään ajan, mutta nyt kouluhommien todella alettua on tuntunut, ettei mikään unimäärä riitä. Miusta kahdeksan tuntia unta on jo aika paljon, joten se, että yhdeksän tuntia ei riitä tuntui kummalta, mutta se että nukuin toissa yönä kymmenen tuntia ja SE oli liian vähän niin alkoi jo hiukan ottamaan päähän... Mutta ei hätää, nyt tiedän mikä määrä unta on tarpeeksi: 11 tuntia =D Nukuin meinaan sen verran viime yönä ja ekaa kertaa ikuisuuksiin tunsin olevani suhteellisen pirteä ja hyvinvoiva. Joten ei muuta kuin 11 tuntia nassuun joka yö ja jopas elämä taas hymyilee =D Tosin näin iltapäivällä voin huomata, että jo väsyttää eli 11 tuntia takaa vain aamuvirkeyden, ei kokopäiväistä virkeyttä... Great...

Mutta siis. Jos nukun 11 tuntia niin näen myös sen edestä unia ja minkälaisia! Voin sanoa, että ei ihme, ettei miulla ole koti-ikävä, kun kaikki yöt seikkailen tai oleilen perheeni ja ystävieni parissa Suomessa =) Viime öinä erityisesti isäni perhe on ollut vakiokalustusta unissani. Olen ollut Lahdessa monta yötä, onnistunut pilaamaan kalan paistamalla sen (en todellakaan ole mikään kokki, joten se ei sinänsä ole ihme), saanut tietää, että veljeni on kosinut tyttöystäväänsä ja he menevät naimisiin maaliskuussa ja pähkäillyt, kuinka selvitä paikan päälle (HUOM! Tämä oli siis unta, ei totta, joten jättäkäähän onnitteluviestien lähettäminen asianomaisille vielä toistaiseksi), ollut saunomassa ja autoilemassa. Yhtenä yönä olin Turussa/Vantaalla (lähes sama paikka) teatterissa ystävieni kanssa ja väliajalla ns. "kuolin" (sitä kutsuttiin kuolemaksi, mutta tarkoitti sitä, ettei päässyt seuraamaan esitystä loppuun) ja kun ystäväni kuuli asiasta, niin hänkin päätti "kuolla", joten lähdimme yhdessä shoppailemaan Myyrmanniin - loogista tietenkin ;) Viime yönä Lahdessa ollessani juttelin ex-mieheni kanssa puhelimessa kaksi tuntia (ja onnistuin siinä välissä pilaamaan sen kalan) ja onpa ex-mieheni ollut muissakin unissa ystävänä paikan päällä. Olen tainnut jossain unessa asuakin hänen kanssaan Vantaalla, ihan vain ystävinä, mutta kuitenkin. Joka tapauksessa joka aamu olen ihan pihalla, sillä miun unet ovat todellakin aina niin todentuntuisia, että niitä on vaikea erottaa todellisuudesta, mutta sitten taas nukkumaan mennessä olen ollut hyvillä mielin, sillä pääsen taas sinne tuttuun ja turvalliseen paikkaan tuttujen kanssa, että mielenkiinnolla odotan, että mitä tänä yönä seuraa.

Mutta ovatpa unet häirinneet valvemaailmaanikin. Sain meinaan Tukholmassa ollessani Déjà vun jutellessani Gotlannin ystäväni ja Turun ystäväni kanssa hostelillamme. Muistin nähneeni unta, jossa pähkäilimme juuri samaa asiaa kuin todellisuudessa, samassa paikassa ja päädyimme samaan lopputulokseen ja tiesin etukäteen, mitä ystäväni sanoisivat. Näin tämän unen yli 10 vuotta sitten. Sama tapahtui tänään, kun olimme kaupunkikierroksella opettajamme kanssa. Olimme Suurtorilla ja kuuntelin hajamielisesti opettajaa, kun yhtäkkiä sain eteeni välähdyksen unestani n. 10 vuotta sitten. Siinä unessa olin juuri samaisella torilla, samat rakennukset, sama järjestys, mutta siinä unessa oli kesä, värit kirkkaammat ja meri näkyi torille, joka oli kielekkeellä. Se siis oli sama paikka samoinen rakennuksineen, mutta sijainti oli hiukan eri, meri tosin oli sillä puolella, missä se nytkin oli. Muistin tasan tarkkaan unen ja kadut, jotka johti siltä pois ja ne piti paikkaansa =) Älyttömän siistiä! Jotenkin oli turvallista ja lohduttavaa, että jo kymmenen vuotta sitten tiesin tulevani tänne näiden ihmisten pariin kokemaan tämän kaiken, vaikka silloin en tiennytkään. Miulla oli siis 10 vuotta sitten jo tulevaisuus, vaikken sitä tiennyt. Joten jos tänään, tässä ja nyt tunnen olevani hukassa vailla tulevaisuutta, niin on mahdollista, että miulla on jo sellainen tietämättäni =) Lohduttava ajatus =) Ei muuta kuin lisää unta palloon vaan =)

Luminen Visby

2010-02-05T21:17:00.029+02:00

Sinä aikana kun olimme Tukholmassa lomailemassa, satoi Visbyyn lisää lunta. Kotikatuni jalkakäytävää ei yksinkertaisesti enää ollut kun tulin takaisin =D Sen tilalla on vain nivusiin ulottuva lumikinos, joten kävelen suosiolla autotiellä. Ilmeisesti Tukholma ei ole ainut, joka taistelee lumipaljouden kanssa. Täällä asiaa helpottaa se, ettei täällä ole ihmisiä mitenkään hirveästi, joten autot ja ihmiset mahtuvat kulkemaan samalla tiellä ihan hyvin.

Jäin eilen kaupungille kuvailemaan, vaikka olinkin ihan totaalisen väsynyt. Tummanpuhuva taivas kontrastina valkoiselle kinokselle vei huomioni ja talteen tallentui taas muutama kuva.

Tänään sitten paistoikin aurinko koko päivän. Opiskelin kotona ahkerana, mutta iltapäivällä auringon paistessa ikkunasta sisään, miun oli pakko päästä ulos nauttimaan lämpimästä auringosta. Aurinko todella lämmittikin ja lumi tippui katoilta alas tömähtäen. Mie jätin suosiolla lämpimät rukkaset kotiin ja lähdin kevyemmillä varusteilla. Tämä oli ensimmäinen kevätpäivä täällä etelässä, aika hurjaa =)

Otin varmuudeksi kameran mukaan enkä näin jälkeen päin kadu sitä yhtään. Sää oli upea, meri lähes peilityyni ja auringonlasku aivan käsittämätön. Tässä tämän päivän kuvaussaldoa. Muistuttaisin taas, että kuvia klikkaamalla näkee ne suurina, tämä pätee aina kaikkiin kuviin. Miusta vaan tuntuu, että nämä kuvat ovat edukseensa suurina, joten klikkailkaa vapaasti...

Tukholma osa 2

2010-02-04T17:10:00.026+02:00

Tukholman reissu takana ja olo on onnellinen ja väsynyt. Matkamme oli enemmän kuin onnistunut, pelkkä sen ajatteleminen saa miut yhä nauramaan - mie olin aika levoton koko matkan ja seura oli loistavaa, joten ei tarvinnut nauraa yksin ;D Emme saaneet tehtyä kaikkea, mitä suunnittelimme, mutta se ei vähennä reissun arvoa lainkaan, ehkä jopa päinvastoin. Olimme lomalla ja päätimme ottaa sen vastaan, mitä tulee ja vastaan tuli kaikkea ihanaa =) Reissu oli täydellinen viimeiseen asti. Jos nauru pidentää ikää niin mie en taida kuolla koskaan =D

Varasimme viime viikolla kahden hengen huoneen Best Hostel Old Townista kahdeksi yöksi, sillä halusimme ottaa selvää onko se todellakin paras hostelli, kuten se väitti olevansa. En vieläkään ole täysin vakuuttunut, että se oli paras hostelli, mutta hintaansa (60€/hklö/2 yötä) ja sijaintiinsa nähden, se saattoi sitä todella ollakin. Hostelli sijaitsi Gamla Stanissa veden äärellä ja näkymät keittiöstä oli aika mahtavat. Huoneemme oli siisti ja uskalsimme lopulta sytyttää "takkammekin", minkä jälkeen siellä tarkeni ollakin =) Ainoastaan sähköpistokkeiden asennus oli hiukan epäilyttävää, mutta laitteet sentään toimivat.

Maanantaina kiertelimme kauppoja, tai jos ihan tarkkoja ollaan niin kiertelimme yhtä kauppaa, sillä Gudrun Sjöden lumosi meidät ja siellä yksinkertaisesti oli ihan pakko kokeilla yhtä, toista ja kolmattakin vaatetta, joten olimme siellä ainakin 1½ tuntia =D Ei myö koko päivää siellä kuitenkaan oltu, sillä kyllä me syötiinkin ja kahviteltiinkin Turun ystävieni kanssa - niin ystäväni Turusta majoittautuivat siis samassa hostellissa kuin myö, jopa samalla käytävällä =) He kuulivat miun äänen meidän tullessa hostelliin ekalla kertaa ja hyökkäsivät käytävään - joo tiedän, olen kovaääninen ;D Illalla meidän piti mennä elokuviin, mutta olimme niin väsyneitä, että jätimme sen suosiolla väliin ja mukavasti se ilta meni ihan vain jutustellen ja naureskellen hostellihuoneessa =) Lumessa kahlaaminen ottaa voimille...

Tukholmassa on sama ongelma kuin Helsingissä lumen suhteen: se ei yksinkertaisetsi mahdu mihinkään, minkä vuoksi kävelykatuja ei edes oltu aurattu ja koska ne kuitenkin oli suolattu niin lopputuloksena oli 10-15 cm irtolunta kaikkialla ja eteneminen sujui hitaasti. Se oli kuin olisi koko ajan kävellyt hiekkarannalla, sitä valui koko ajan taaksepäin, vaikka yritti eteenpäin. Lisäksi kaikkialla oli liukasta, minkä seurauksena mie vain kiljuin ja hihittelin koko ajan ja välillä nauroin kippurassa, kun en päässyt yhtään mihinkään. Maanantai-iltana olinkin hyvin levotonta seuraa väsymyksen seurauksena... Menköön koko matkan hysteria väsymyksen piikkiin nyt ;)

Tiistai-aamuna meidän piti lähteä Tukholman saaristoon, mutta kun kello soi aamulla, niin uni vei voiton ja jätimme sen väliin - tosin emmehän me tietenkään enää unta saaneet ;) Niinpä lähdimme jo ajoissa kaupungille Södermalmia kiertelemään. Mie rakastan rappusia ja niinpä Hornsgatanin koluttuamme sain houkuteltua ystäväni kiipeämään ylös klintenille sillä teorialla, että jos jonnekin on rakennettu rappuset, niin siellä täytyy olla jotain nähtävää, miksi ne muuten olisi tehty =) Teoriani piti paikkaansa ja löysimme Monteliu svägenin. Näkymä Tukholman keskustaan oli huikea, kuten luminen maisema ylipäätään. Monteliusvägen on enemmänkin polku kuin tie eikä se kuulu talvikunnossapitoon, mutta ehkäpä juuri sen takia sitä oli paljon helpompi kulkea kuin muita Tukholman katuja =) Kaiken huipuksi aurinko tuli esiin pilviverhon takaa kruunaten maiseman, josta emme meinanneet saada tarpeeksemme =)

Lunta löytyi katujen lisäksi katoilta, josta miehet pudottivat urakalla lumia ja uskomattomia jääpuikkoja alas joka puolella kaupunkia. Vahtimiehen pillin ääni kuului vähän väliä jostain ja lunta tömähti hurjalla voimalla alas. Heidän työskentelyään oli mielenkiintoista seurata, mutta vaikka rakastankin korkeita paikkoja niin ehken siltikään uskaltaisi tuohon hommaan...

Löydätkö 4 miestä kuvan katoilta?

Monteliusvägenin jälkeen ihailimme maisemia alhaalta käsin. Kyllä, Tukholma on kaunis kaupunki =)

Nälkä alkoi kurnimaan vatsassa ja lähdimme Gamla Stania kohti tarkoituksena mennä syömään ja sitten hostellille, mutta ystävämme soittikin kesken matkan ja siirryimmekin tunnelbanalla Gärdetiin. Siellä söimme aivan mahtavaa itsetehtyä pastaa, tapasimme Viggon ensimmäistä kertaa ja päädyimme koirakahvilaan syömään herkullista vadelmapiirakkaa ja nauramaan itsemme kipeäksi, kun Viggo ja maailman iloisin mopsi leikkivät itsensä näännyksiin =D

Tiistai-iltana sitten toteutimme sen maanantai-illalle suunnitellun elokuvissakäynnin - onneksi ystäväni rakastaa elokuvia yhtä paljon kuin miekin - ja kävimme katsomassa elokuvan The Imaginarium of Doctor Parnassus. 'Katsoa' ei ole oikea verbi tämän elokuvan kohdalla, sillä se oli enemmänkin kokemista, ihmettelemistä, hämmentymistä ja nauttimista. Elokuva oli erikoinen, mieletön, sekava, upea ja siinä tapahtui niin paljon, että emme ehtineet näkemään/imemään kaikkea itseemme. Mie olin elokuvan jälkeen niin pihalla, etten tiennyt mikä vuodenaika on menossa, missä olen ja mitä kieltä puhua. Alkuhämmennyksen jälkeen huomasin osaavani puhua yhä ruotsia, mutta muusta en tiennyt. Onneksi ystäväni ohjasi meidät eteenpäin =) Miun on pakko nähdä toi elokuva toistamiseen - todennäköisesti useamminkin - ennen kuin pääsen ihan jyvälle siihen. Mutta se oli mieletön kokemus ja hienosti toteutettu. Heath Ledgerin kuolema kesken kuvausten varmasti vaikeutti elokuvan tekoa, mutta Johnny Depp, Jude Law ja Colin Farrell korvaavat hänet mainiosti =) Pojat, meidän on pakko katsoa tää joskus yhdessä! =) Elokuvan jälkeen päädyimme vielä uudemman kerran Gärdetiin ystävämme luokse sekavissa tunnelmissa. Yritin epätoivoisesti kertoa elokuvan juonta ruotsiksi ystävällemme, mutta huonolla menestyksellä hänen hämmentyneestä ilmeestä päätellen. No myö pidettiin siitä todella paljon eikä sitä oikein pysty selittämään, se pitää kokea.

Eilinen menikin nopeasti kaupungilla luovutettuamme huoneemme klo 11. Kävimme tekemässä hiukan koulujuttuja, kirjoittelimme kortteja, söimme ja kävelimme taas pitkin ja poikin Tukholmaa lumisohjossa, joka ikävä kyllä oli muuttunut jo hiukan märäksi loskaksi. Sää oli aivan järkyttävä kun lunta satoi joka suunnasta ja tuuli oli jäätävä, joten vietimme päivän oikein mielellämme sisätiloissa shoppaillen ;) Hostellista oli aamulla kahvi loppunut, joten päätimme käydä kahvilla sellaisen löytäessämme ja sellainen löytyi Gamla Stanista pieneltä kujalta. Kahvila oli osa Hotel Sven Vintapparea Sven Vintappares grändillä ja se oli aivan mahtava! Se oli pieni ja tunnelmallinen, kahvi maistui taivaalliselta ja suklaakakku sopivan makeaa, ei liian, ja kaiken lisäksi edullinen. Suosittelen lämpimästi. Kahvin jälkeen jaksoikin shoppailla loput ostokset (Gudrun Sjödenillä ja Indiskassa), kirjoittaa loput kortit ja lähteä kotiin klo 19.20 bussilla kohti Nynäshamnia ja klo 21.05 laivalla kohti Visbyytä ja kotona olimme joskus puoli yhden aikaan yöllä. Onni on ihana loma =)

Viime yönä saavuimme siis takaisin saarelle, ja vaikka matka olikin aivan mahtava, niin silti koti on aina koti ja Visby ja Gotlanti on miun koti tällä hetkellä ja nautin saaren hiljaisuudesta ja valtavasta lumimäärästä, joten oli ihana tulla rauhalliseen kotiin hektisen Tukholman jälkeen. Mutta keväällä on päästävä Tukholmaan vielä, niin paljon on vielä näkemättä ja kokematta. Mutta silloin kierrän Gudrun Sjödenin kaukaa - tai ehkä käyn vaan ihan pikkaisen katsomassa mitä sieltä löytyy, ihan pikkaisen vaan... ;)

Lumimyrskyn jälkeen

2010-01-28T20:00:00.007+02:00

Eilen se alkoi, lumisade nimittäin. Ensiksi sitä tuli hiljalleen, sitten tuiskuten ja lopulta joka suunnasta lujaa ja paljon. Istuimme koko päivän koululla/kirjastolla ryhmätyötä tekemässä, joten ihailimme lumimyrskyä lämpimässä suurten ikkunoiden läpi ja onnellisena siitä, että olimme tosiaan sisätiloissa emmekä ulkona. Mutta ei koulutöitä jaksa tehdä kellon ympäri - miusta kuusi tuntiakin oli liikaa, sillä muut ryhmät tekivät kyseistä työtä tunnista kolmeen tuntiin - joten kotiinkin oli mentävä.

Lunta tuiskusi niin, että kävellessäkään ei nähnyt eteensä kuin parin metrin verran, mutta siitä huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - autoilijat pysähtyivät suojateiden eteen ja päästivät meidät lumimyräkän armoilla olevat menemään ensiksi =) Lunta oli eilen illalla jo reilusti yli nilkkojen jalkakäytävillä, joten oli helpompaa kulkea autoteillä. Mie nauroin tuulen mukana, kun se riepotteli lunta kaikkialle ja vihdoin kotiin päästyäni päätin jäädä kotini suojaan loppuillaksi - ehkä Rakas Ystäväni ei pahastu, vaikka saa synttärikorttinsa myöhässä.

Tänä aamuna ihailin lumista takapihaamme autuaan tietämättömänä mitä odotti etupihalla. Lumisade oli lakannut, tai lunta satoi vielä hiljalleen, silleen kauniisti. Päätin jostain kumman syystä lähteä koululle hiukkasen etuajassa, mistä olin kiitollinen ulko-ovemme avattuani. Lunta oli tuiskunnut ovemme eteen yli puoli metriä ja sama lumikinos jatkui kävelytiellä. Eteneminen oli hidasta, mutta en voinut muuta kuin nauraa. Naapurit aurasivat autoramppejaan lumesta tietäen, että tulisivat myöhästymään töistä 100%:n varmuudella. Matka pihasta autotielle voi olla yllättävän pitkä riippuen tilanteesta ;) Luokkatoverini koululla kertoivat omia lumitarinoitaan - yhdelle oli satanut lunta sisään sen 30 cm, kun naapurin tyttö ei ollut sulkenut ulko-ovea ja toiset joutuivat raahautumaan puolen metrin lumihangessa kouluun, sillä aura-auto ei ollut vielä ehtinyt heidän kadullensa =D Siis niin siistiä että! Lumimyrsky ehkä hieman auttoi meitä kaikkia rentoutumaan suullisiin esityksiimme - tosin mie takeltelin sanoissani ja kirosin ruotsin kielen osaamattomuuttani, mutta ystäväni kyllä sanoivat, että se meni hyvin. Pah, ei mennyt, mutta se on nyt ohitse. Jokaisen esityksen jälkeen vain mietin, miten ihanaa ensi lukuvuonna on pitää näitä esityksiä SUOMEKSI - kuinka helppoa se on!!! =)

Esitysten jälkeen halusin puhua helppoa ruotsia - eli puhua ruotsia ystävieni kanssa - joten suuntasimme kirjakauppaan, josta tarttui mukaan yksi ruotsinkielinen romaani - taas. Niin, en ole tainnut vielä täällä kertoa, että yritän kovasti hillitä ikuista himoani ostaa noita halpoja DVD:itä, sillä niitä on kertynyt nyt jo reilu hyllyllinen - ne kun pitää vielä raahata Suomeenkin tavalla tai toisella. No elokuvien sijaan ostan kirjoja - parempi vai huonompi asia, sitä sopii miettiä - joten olen nyt lukenut paljon kirjoja ruotsiksi elokuvien sijaan. Pikaisena huomautuksena, että katson elokuvat AINA ruotsinkielisellä tekstityksellä, joten ei elokuvien katsominen ole laiskottelua sekään.

Kirjakaupan jälkeen päädyimme rakkaiden ystävieni luokse lasagnelle ja varaamaan meille matkan Tukholmaan! =) Meillä ei ole viikkoon (?) luentoja, mikä tarkoittaa itsenäistä opiskelua ja sitä toki teemmekin koko viikonlopun, mutta maanantaina matkaan luokkatoverini kanssa Tukholmaan kahdeksi yöksi ja kolmeksi päiväksi =) Aiomme suunnata tiistaina Tukholman saaristoon ihailemaan lumista maisemaa, mutta maanantaina ja keskiviikkona ohjelmamme on "vapaampaa" - shoppailua tms. ;) Ja nyt selvisi vielä ihan sattumalta Facebookin kautta - kiitos internet! - että ystäväni Turusta ovat myös Tukholmassa maanantaista tiistaihin, kaiken lisäksi SAMASSA hostellissa =D Aivan täydellistä siis! Maailma on pieni paikka ja täynnä yllätyksiä =) En tiedä voisinko olla onnellisempi =D

Adelsgatan lumimyrskyn jälkeen

Parvekkeelle iltapäiväkahville?

Kulta, hakisitko postin?

Aurinkoinen sunnuntai

2010-01-24T18:10:00.003+02:00

Takana aivan mahtava viikonloppu ja olo mitä mainioin =) Samaan hengen vetoon voin sanoa olevani vanha, sillä väsyttääkin kyllä sen edestä, mutta onneksi en ole ainut ;) Ei vanha jaksa niin kuin jaksoi joskus 10 vuotta sitten ;D Ei myö eilen oltu edes tanssimassa eikä juotu kuin 3-4 pientä lasillista kuohuvaa ja silti tuntuu, että on suuren työn takana olla edes pystyssä, kaikista mieluiten löhöäis sohvalla ja tuijottais tv:tä - siis jos ois sohva ja tv ;) Mutta oli taas aivan ihanaa ja nyt vaan muistelee kaikkea hymysuin =)

Vietimme eilen tosiaan luokkatoverimme 24-vuotispäiviä ja kävimme kuuntelemassa Södra Bergenin Balalaikkoja =) Konsertti oli aivan mahtava ja tuntui, että olimme kaikki jossain hurmoksessa koko konsertin ajan. Venäläisiä kansansävelmiä kuunnellessa sitä tajusi, kuinka moni kyseisistä kappaleista on laulettu myös suomeksi, kun sanat soi päässä säveleen kuullessaan =) Konsertin aikana yksi luokkatoverini kysyi äkkiä, että onko Säkkijärven polkka suomalainen - hän kun on pienenä tanssinut kansantansseja ja se oli heidän lempikappaleensa =D On vaikea selittää miltä tuntuu kuulla kaiken ruotsin keskeltä niinkin perisuomalainen sana kuin 'Säkkijärven polkka'. Se on niin kummallista, outoa ja samalla hyvin eksoottista. Suomi on kielenä jotenkin niin raakaa ja pelkistettyä, kun ruotsia lausutaan laulamalla. En usko, että itse vielä olen oppinut laulamaan ruotsia, joitain sanoja tietenkin, mutta miun ruotsi eroaa varmasti luokkalaisteni ruotsista. Silti miulle suomi on niin tuttua, kotoisaa, mutta myös nykyään tuo ruotsi, mutta ne ovat ihan eri maailmoita, joten menen ihan totaalisesti sekaisin, jos miun pitää puhua suomea ja ruotsia sekaisin - se ei yksinkertaisesti onnistu. Sitten kun samalla kuuli venäjää laulettuna olin ihan sekaisin ja samalla niin kotona kaikessa siinä kielten sekamelskassa. Uskomaton kokemus =)

Kai mie olen tuota ruotsia oppinut jo jonkun verran, kun tajusin iltaa istuessamme, että ymmärsin lähes kaiken, mitä ympärilläni sanottiin ja osasinpa välillä kommentoida itsekin jotain asioihin, kun syksyllä vastaavissa tilanteissa olin koko ajan ihan pihalla. Enää ei ole pelottavaa/ahdistavaa soittaa kavereille tai lähteä kahville heidän kanssaan, sillä sitä tietää pärjäävänsä tavalla tai toisella tilanteista. Suomessa lomaillessani miulta kysyttiin paljon, että puhunko/selvitänkö kaiken ruotsin kielellä ja vastaus siihen on, että kyllä. En ole turvautunut englantiin, sillä se ei jotenkin kuulu tänne. Sitä paitsi ruotsi on ollut miulle aina se vahvempi kieli, joten vieläkin vaihtareiden kanssa keskustellessa huomaan vastaavani usein ruotsiksi, mikä on sinänsä koomista. Ruotsi ja englanti ovat molemmat miulle vieraita kieliä ja lukihäiriöisenä miun on hyvin vaikea vaihtaa yhtäkkiä kieltä. Sitten kun ymmärtää kaiken niin sitä vastaa vaan sillä kielellä, mikä on päällimmäisenä mielessä eikä tajua, että se on ruotsi, sillä aivoni rekisteröi vain sen, että se kieli, mitä puhutaan/kuunnellaan on vieras, joten ihan sama se on, vastaako ruotsiksi/englanniksi, kunhan ei puhu suomea. Tosin myönnän puhuvani suomeakin aina välillä huomaamattani =) Mutta kyllä nuo jotenkin ovat minnuu ymmärtäneet - kai.

Tänään sitten ystäväni soitti ja kyseli minnuu kahville. Olimme molemmat ihan tuhottoman väsyneitä eilisillasta - olemmehan molemmat yli 30-vuotiaita ;) - joten emme jaksaneet lähteä kävelylle, vaikka aurinko paistoikin ja oli oikein ihana talvisää, mutta kahville meno kuulosti hyvältä ja sen verran sitä jaksoikin kävellä =) Niinpä sitten raahauduimme ulos ja otin pari kuvaakin matkan varrelta, ne löytyvät tuosta alta.

Täällä tosiaan on kunnon talvi, mikä on hyvin poikkeuksellista. Mie tosin sanoin luokkatovereilleni upean ruskan aikaan, että olen tilannut tänne kunnon talven täksi vuodeksi, joten tilaukseni on näköjään kuultu. Eilen täällä oli kuulemma -18 astetta pakkasta, mikä saattaa pitää paikkansa, sillä täällä oli KYLMÄ - ja aivan upea tähtitaivas yöllä kotiin kävellessä. Täytyy myöntää, että yöllä vanhan kaupungin katuja kulkiessani mietin, että on kyllä aivan toista kulkea kotiin autioita katuja talvipakkasella täällä Visbyssä kuin Turussa - eli joo, tykkään yhä olla täällä ;) Mummin neuloma pipo on saanut arvoistansa huomiota, sillä tutut ja tuntemattomat kaduilla ja kirjastossa kehuvat sitä estoitta =D Se onkin aivan ihana, mutta hauskaa, että muutkin tykkäävät =D

Mutta joo. Aivan ihanaa täällä Visbyssä taasen. Päädyimme ystäväni kanssa Crêperiehen kahville ja parille letulle - kätevää, kun menee sinne kaksin niin voi syödä sekä suolaisen että makean letun kun jakaa ne puoliksi ;) Täydellinen sunnuntai siis. Tämä kevät tuntuu paremmalta kuin syksy oli, vaikka kyllä tähän kevääseenkin on jo pettymyksiä mahtunut. Aina ei riitä opettajalle, että oppilas tekee parhaansa, mikä painoi miun mielen alas pariksi päiväksi, kunnes tajusin, että mie itse olin täysin tyytyväinen panokseeni, vaikka opettaja ei ollutkaan, minkä jälkeen olin taas pilvilinnoissani onnellisena leijumassa =) Eikö se kuitenkin ole tärkeintä, että itse tietää tehneensä parhaansa ja on tyytyväinen omaan panokseensa? Asiaa tietenkin auttaa se, että myös muut luokkatoverini ovat 100%:sti miun kannalla, joten mitä siitä, että opettaja ei ole =) Ei elämäänsä voi elää muiden kriteerien mukaan, he kun keksivät aina jotain valittamista kuitenkin ;) Että se siitä =) Nyt jatketaan eteenpäin ja nautitaan elämän seikkailusta!

Edessä loistava kevät =)

2010-01-19T19:53:00.003+02:00

No niin. Nyt on virallisesti kevätlukukausi avattu ja ensimmäiset luennot takana. Kuten tapoihin kuuluu, kävimme ekalla tunnilla läpi kurssin ohjelman ja vaikka työtä on taas ihan kamalasti ja kirjallisuutta enemmän kuin koko opiskeluaikanani Turussa niin silti olen ihan innoissani =D Meillä tulee olemaan niin siistiä että tuskin maltan odottaa!!! No, oli meillä jo tänäänkin aivan ihanaa, joten ei se kaikki ole vain edessä päin vaan myös tällä hetkellä paikan päällä =)

Miulla on tänä keväänä vain kaksi kurssia: rakennusrestaurointiprosessi ja Kaupunki muutoksessa. Ensimmäiset 10 viikkoa nämä kurssit kulkevat rinta rinnan, jolloin ma-ti meillä on restaurointiprosessia ja to-pe Kaupunki muutoksessa-kurssia ja keskiviikkoisin teemme exkursioita. Noiden 10 viikon jälkeen meillä jatkuu kokonaisaikaisesti restaurointiprosessikurssi, joka on siis 22,5 pisteen kokoinen - aika iso siis ;) Tänään meillä siis oli restaurointiprosessin kurssin avajaiset, joten en vielä tiedä tuosta toisesta kurssista tuon taivaallista, mutta olen jo tästä ihan innoissani =D

Myö matkustetaan Tallinnaan!!!! Se kuuluu siis kurssiimme. Olemme siellä 10 päivää!!!! Käymme tuon 10 päivän aikana myös Tarttossa ja jossain muussa pienessä kaupungissa/kylässä ja näemme toki vaikka mitä paikkoja, mutta viisi päivää tutkimme ja ihmettelemme Pelgulinnin aluetta Tallinnassa =) SIISTIÄ! Saamme siihen jotain rahoitusta, joten ilmeisesti 10 päivän matkamme maksaa meille vain 250-300 € - mikä on siis aika paljon, mutta ei mitenkään kamalasti =) Olen yhtä hymyä =)

Lisäksi kurssiin kuuluu yksi oma projekti, joka on kans todella mielenkiintoinen kunhan vaan keksisi kohteen. Voisin otta kohteen Suomesta, mutta se tarkoittaisi Suomessa piipahtamista ennen Tallinnan matkaamme enkä tiedä kannattaako se rahan/ajan takia. Hmm... No mietin sitä vielä. Kyllä niitä kohteita varmasti löytyisi täältä Gotlannistakin =) Tai muualta Ruotsista... Hmm... Vaihtoehtoja on siis =)

Ehkä tämän päivän ihanuutta korostaa myös se, että näin ihanat luokkatoverini jälleen kuukauden tauon jälkeen, sillä perjantain esitelmän pidossa oli paikalla vain kaksi muuta - kerrankin en jännittänyt esitelmän pitoa kun ei ollut kuuntelijoitakaan ;) Tuntien jälkeen menimme lounaalle/teelle läheiseen kahvilaan ja istuimme siellä monta tuntia, jonka jälkeen menimme vielä shoppailemaan =) Huomenna meillä ei ole koulua, mutta olemme ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi testaajiksi Laun kirkkoon lämpötilamittauksiin, jossa saamme tunnin ajan istua kylmässä kirkonpenkissä ja kertoa miltä se tuntuu =D Tosin saamme tästä jopa palkkaakin =D Sama toistuu torstaina Gardan kirkossa, joten näemme taas siellä =) Olo on hyvä ja iloinen, säteilevä suorastaan =) Nyt olen niin täynnä energiaa, etten tiedä mihin sen oikein käyttäisin =D Ehkä etsin kurssikirjallisuutta netistä, niitä kirjoja kun taas on ihan kiitettävästi...

Mutta ei miulla muuta =) Kaikki hyvin Gotlannin saarella =) Lunta ja hitusen verran pakkasta, tyhjät kadut ja ihanat ystävät =) Kyllä näillä eväillä pääsee taas eteenpäin =) Halaus! =)

Harmaan eri sävyjä

2010-01-14T16:22:00.012+02:00

Olen istunut taas pari päivää tietokoneen ääressä kirjoittaen koulujuttuja ja ihaillut sisältä käsin lumista maisemaa, joten tuli taas hinku lähteä ulos edes pikavisiitille - ja hakemaan jotain apua tuohon jo kolmatta päivää lukossa olevaan korvaan. Molemmat asiat tuli hoidettua: lumisen maiseman ihailu ulkoa käsin sekä korvatippojen hankinta, joten toivotaan, että mieli tästä kohenee =)

Huomenna on edessä esitelmän pito ruotsiksi - tietenkin - enkä ole puhunut ruotsia kuukauteen, joten hiukan epäilen esitelmäni menestystä, mutta ainakin aihe on mieluisa: Kerimäen kirkko =) Ongelmana onkin enemmän, miten pitää LYHYT esitelmä siitä aiheesta ;D Kuvia kun löytyy satoja ja opettaja erehdyksissään pyysi paljon kuvia esitelmää varten =D No toivotaan, etten mokaa tätä ihan kokonaan. Hyvä puoli tässä oikean korvan kuuroudessa on se, etten kuule kritiikkiä, mutten myöskään positiivista palautetta, jos sellaista tulee ;) Tässä teillekin Visbyn harmaita sävyjä tältä päivältä =)

Hemma på Gotland =)

2010-01-09T16:58:00.010+02:00

Matkustaminen avartaa ja on aivan ihanaa, mutta kyllä sitä lopulta väsyy raahaamaan 25 kg:n rinkkaa selässään ja kaivamaan tavaroitaan sieltä - erityisesti jos sampoo-pullo ja vartalorasva ovat levinneet sinne pitkin ja poikin. Oli siis aivan mahtavaa nähdä sukulaisia ja ystäviä reilun kolmen viikon ajan, mutta sitäkin ihanempaa oli eilen palata takaisin kotiin, Gotlantiin, ystävällisten ihmisten kaupunkiin Visbyyhyn. Olen kotona!!!! =)

Olen valitellut viimeisen vuoden aikana, ettei miulla ole kotia, mutta tänne palatessani tajusin, ettei se pidä paikkaansa. Miulla on monta kotia. Miulla on koti Turussa kahden ihanan ystävän luona. Kumman tahansa luona ollessa tunnen olevani kotona. En ole tiellä tai taakka, vaan saan olla miten olen ja saan viihtyä, jutella, koota palapeliä, tuijottaa tv:tä, ihan mitä tahansa. Miulla on myös koti Vantaalla äitini ja isäpuoleni luona. Siellä saan rentoutua, touhuta koirien kanssa, tehdä pihatöitä ja vaan olla, jos niin haluan. Vaikka siellä ei olekaan varsinaisesti tilaa miulle, niin se on silti koti. Miulla on myös koti Lahdessa isäni ja äitipuoleni luona. Siellä on tilaa nyt kun sisarukseni ovat muuttaneet omiin koteihinsa ja sielläkin tunnen olevani tervetullut, vaikken koskaan ole asunutkaan siellä. Myös siellä tunnen olevani kotona. Ja sitten miulla on koti Hiukkajoella mummini luona. Se itse asiassa tällä hetkellä on miun virallinen koti, sillä se on Suomen osoitteeni nyt kun miulla ei Turussa ole kotia. Siellä miulla on oma huone - joka tosin vaihtelee sitä mukaan, missä mummi haluaa nukkua ;) - ja siellä on myös miun suku. Siellä voin mennä naapurissa käymään milloin ikinä haluankin - kaipaan sitten seuraa, vaihtelua tai suklaata ;) Muutaman kilometrin päässä on toinen "mummolani", jossa olen viettänyt monet elämäni kesät ja vaikka mummo ei enää siellä olekaan, niin myös se on koti ja siellä on kotoisaa käydä. Tunnen aina olevani tervetullut. Sukulaisiani on pitkin poikin Itä-Suomea ja myös Espoossa ja heillä käydessä oloni on kotoisa. Nyt kun miulla ei ole kotia, missä tavarani olisivat, niin huomaan, että miulla on monta kotia, missä mieli rentoutuu ja sydän viihtyy. En ole koditon.

Mutta täällä Gotlannissa, Visbyssä, miulla on nyt koti, jossa tavarani pääsevät hengittämään rinkan ahtaudesta ja löytävät paikkansa, ja jossa myös mie löydän paikkani ja voin nukkua täysin vapautuneesti ja niin pitkään kuin tarvitsen. Lomani Suomessa oli aivan mahtava ja näin lähes kaikki, jotka olin suunnitellut näkevänikin, mutta kyllä tänne paluu oli aivan ihanaa =) Olin jo unohtanut, miten ystävällisiä ihmiset täällä Gotlannissa ovat. Jo lautalla tutustuin taas uuteen aivan ihanaan tyttöön enkä voi kun hämmästellä taas kerran, miten nuo kaikki ihanat ihmiset oikein löytävätkin miut! Ja tänään kävelyllä jokainen vastaantulija katsoi silmiin ja tervehti kuin vanhaa tuttua, vaikka emme koskaan aiemmin olleet tavanneetkaan. Miten täällä edes voisi tuntea olevansa yksin, kun riittää, että menee ulos ja heti tuntee olvansa turvassa ja kotona, jos ei jo sisällä tunnu siltä. Niin kotoisaa olla taas täällä. Otin taas muutaman kuvan miun kauniista Visbystä. Lumi on pysynyt maassa ja hiukan satanut lisääkin. Pakkasta on vain hiukan yli nollan eikä tänään tuullut lainkaan. Aika täydellistä siis =) Ihanaa olla kotona!!!! =)

Skyltsöndag - kun koko Visby oli liikkeellä

2009-11-29T19:41:00.016+02:00

Visby on kesäkaupunki. Visbyssähän asuu reilut 20 000 ihmistä ympäri vuoden ja koko Gotlannin saarella on vain reilut 50 000 asukasta, mutta turisteja täällä käy vuosittain yli 800 000, mikä on aika suuri määrä pienelle saarelle. Joka tapauksessa kesät ovat sitä sesonkiaikaa ja silloin on tavallista, että kadut ovat täynnä väkeä ja kaikkialla on kamalasti ihmisiä.

Kun tulin tänne elokuun lopussa niin kesä oli lopuillaan ja kaupat alkoivat sulkea oviaan. Sentään vielä silloin täällä oli hiukan turisteja ja kaupat auki, mutta syyskuun aikana Visby hiljeni ja siitä tuli "normaali" - tai siis se normaali Visby miulle. Mie nautin siitä, että täällä ei ole ihmisiä, mutta silti tämä on kaupunki, josta saa kaiken tarvittavan. Luentoni päättyvät yleensä klo 15-16 välillä ja silloin on jo pimeää ja kadut tyhjiä, ihan kuin täällä ei asuisi ketään. Vain perjantai-iltaisin ja lauantaisin voi törmätä kaupassa ihmishulinaan, mikä hämmästyttää joka kerta: siis täällä oikeasti ON ihmisiä, vaikka heitä ei näy ;)

Siksipä tänään ihmetykseni oli suuri, kun kävelin "keskustaan", sillä parkkipaikat olivat täpösen täynnä ja niin oli kadutkin. Valehtelematta koko Visby oli liikkeellä ja sen lisäksi lähitienoon asukkaatkin ja muutama turisti. Se ihmismäärä oli ihan käsittämätön! Siis täällä voi olla tällaistakin!!! Luokkatoverini kertoi, että kesällä on aina tällaista ja silloin joutuu jonottamaan kauppaan, jos haluaa mennä ostoksille. Mie vaan olin niin hämilläni kaikista ihmisistä, etten edes nähnyt luokkalaisiani ennen kuin ne tulivat oikein vetämään hihasta - jos silloinkaan ;) Mie en pidä ihmishulinasta, mutta tänään se kuului asiaan ja nautin siitä kaaoksesta, mikä muurien sisällä vallitsi =) Alkoi vähitellen tuntumaan joululta... =)

Jos rehellisiä ollaan niin mie en tiedä, mikä tämä Skyltsöndag oikeastaan on. Tämä on vaan Visbyn perinteinen joulukauden avaus, jolloin kaikki kaupat ostoskaduilla ovat auki ja sen lisäksi kadut ovat täynnä pikkukojuja, joissa enimmäkseen myydään kaikkea syötävää, mutta myös käsitöitä. Jokaikisen peruskoulun luokat ovat myymässä leivonnaisia ja arpoja ja lisäksi monet eri kuorot laulavat kaikkialla. Kuulemma paikalla oli myös Gotlannin oma Lucia-neito ja joulupukki, mutta heitä en onnistunut näkemään. Skyltsöndag päättyi hienoon ilotulitukseen, jota ihailimme Stora torgetilla. Kaunista oli, se täytyy myöntää, ja löytyipä sieltä muutama joululahjakin jo mukaan =)

Tässä kuvakollaasi Skyltsöndagista:

Adelsgatanin alkupäässä oli ihanan rauhallista

Kuten asiaan ilmeisesti kuului, oli hattara kova juttu =)

Lempikauppani: Munkvalvet =)

Nämä tytöt eivät olleet mallinukkeja =D

Marimekon liike oli ihanan joulunpunainen =)

Jonkun koulun luokkalaiset laulamassa joululauluja

Herkullinen piparkakkutalo kahvilan ikkunassa

S:t Hansgatan

Kynttilänmyyntiä Stora torgetilla

Tonttuja, pukkeja ja kaikkea ihanaa lampaasta

"Täällä hallitsen minä" ja hän todella hallitsi koko Stora torgetia =)

Rindikören S:ta Katarinan raunioilla

Öronfröjd lauloi Adelsgatanilla

Visby Choklad & Espressobar

Akantus - yksi Visbyn kauneimpia kauppoja

S:t Hansgatan iltavalaistuksessa - ja kuten kuvasta näkyy, täällä ovien pieliä koristavat katajat, eivät kuuset

Yllet

Stora torgetin kuusi ja illan päättänyt ilotulitus

Hurmaava Hantverks Gården

Kotimatkalla Hästgatanilla

Österport - muurien ulkopuolella

Aurinko paistaa risukasaankin =)

2009-11-26T15:15:00.010+02:00

Täällä paistaa aurinko ja kaikki on niin kaunista!!! =) Ihanaa =) Tää loppusyksy on ollut niin pimeä ja harmaa, että näitä aurinkoisia päiviä todella osaa arvostaa, kun niitä osuu kohdalle. Senpä kunniaksi seikkailin ottamassa muutaman kuvan koulustamme ja kirjastostamme, jotta saisin ilahduttaa teitäkin tällä kauneudella =)

Päärakennus on entinen mallastehdas (maltfabrik), joka on otettu uuteen käyttöön ja mm. ruokalamme sijaitsee siellä.

Syömme siellä hyvin harvoin, sillä täällä Valtio ei tue kouluruokaa, joten se maksaa sen 59 kr eli lähes 6 €. Yleensä meillä on omat ruoat mukana, joita voi säilyttää ja lämmittää Opiskelijakeskuksessamme (Studentcentrum), joka sijaitsee päärakennuksen vieressä samassa rakennuksessa kuin meidän laitos, mutta siitä miulla ei nyt ole kuvaa. Siellä on kuitenkin opiskelijoiden käytössä niin jääkaappi kuin kolme mikroakin ja runsaasti tilaa ruokailla/oleskella. Onpa joku sinne tuonut ruokailivälineitäkin, mutta mie yleensä raahaan ne itse kotoota. Jos emme ole ehtineet/jaksaneet kokkailla kotona niin toinen vaihtoehto on käydä hakemassa noutoruoka Kalasista, joka on satamassa sijaitseva pitopalvelu. Siellä ruoka maksaa 35 kr eli n. 3,50 € noudettuna ja salaatin saa 5 kr:n (0,50€:n) lisähintaan. Siellä on yleensä useampi vaihtoehto valittavana, mutta koskaan ei tiedä mitä saa, sillä annoksia ei pääse näkemään etukäteen, ne on valmiiksi pakattuja. Mutta ihan hyviä ne ovat olleet ja aina olen löytänyt jotain syötävää sieltä. Koulumme ruokala on ilmeisesti havahtunut tähän Kalasin suosioon ja keksinyt, että he myyvät omia ruokiaan nyt 40 kr:n (4 €:n) noutohintaan (salaatti ei kuulu siihen), joten olen viime aikoina käynyt hakemassa annokset ruokalamme tiskiltä =) Siinä on se hyvä puoli, että näkee mitä ostaa ja se on varmasti vielä lämmintä, kun menee viereiseen rakennukseen sitä syömään =) Lisäksi kouluruokamme on erinomaista, joten voin maksaa siitä hyvästä sen extra 5 kr (0,50€).

Ruokalan tiskin yläpuolella on käytävä kirjastorakennukseen.

Almedalin kirjasto (Almedalsbiblioteket) on yksi osa kouluamme, mutta myös yleinen kirjasto eli Visbyssä on vain yksi kirjasto, joka toimii niin opiskelijakirjastona kuin yleisenä kirjastonakin. Ehkä se selittää sen "rikkauden" ja monipuolisuuden ja helpottaa suunnattomasti, kun kaikki löytyvät samasta paikasta =) Ikävä kyllä täällä DVD-elokuvien lainaaminen maksaa 20 kr (2€), joten en ole niitä lainaillut, kun niitä saa ostamalla halvimmillaan 3€ kpl ;) Kirjastossa on opiskeluhuoneita, joita ei tarvitse varata, niihin voi vaan mennä tekemään ryhmätöitä, pitämään kokouksia tai opiskelemaan hiljaa ja niitä on monta. Yleisiä tietokonepaikkoja kirjastossa onkin sitten yllin kyllin ja siellä - kuten koko koulussakin - toimii langaton netti koulumme verkossa, joten kannettavalla pääsee nettiin nopeasti. Täällä on myös varattavissa tietokoneita tarvittaessa. Maisemat on aika kivat tuonne kaupunkiin päin...

Kokoonnumme yleensä kirjastoon tekemään ryhmätöitämme ja projektejamme (ja niitä riittää), joten usein käy niin, että vaikka meillä ei olekaan tunteja vaan omaa opiskelua niin tapaamme koko luokan täällä istuessamme =D Se on aika hauskaa ja rentouttavaa, kun saa välillä pitää taukoa ja jutella muiden luokkalaisten kanssa, miten heillä menee/edistyy homma ja mitä he ovat keksineet yms. =) Se on samalla ryhmätyötä myös koko luokan kanssa =) Maisemat täältä kirjaston toisesta kerroksesta Almedalenin puistoon ei myöskään ole hullummat...

Erityisesti kun tänne näkyy myös meri... Välillä on kiva katsella sisällä lämpimässä, kun meri pauhaa ja tuuli kiusaa puita ja ohikulkijoita... =)

Kirjaston aulassa toimii kahvila, josta saa vaikka mitä herkkuja ;) On tuskallista istua kirjastossa tekemässä ryhmätyötä kun nenään leijailee koko ajan mitä herkullisempia tuoksuja ;D Kahvila on hyvin suosittu ja taitaa olla ainoa kahvila Visbyssä, joka on auki jopa klo 19 asti illalla, joten siellä on aina asiakkaita. Opiskelijat saavat juomat opiskelijahintaan eli samaan hintaan kuin ruokalastamme, mutta herkuista pitää maksaa täysi hinta.

Lasten osasto sijaitsee heti kahvilan vieressä, joten melu on sen mukainen ;) Täällä Visbyssä on muuten ihan älyttömästi lapsia ja lapsiperheitä ja isät ovat isyyslomalla äitien sijasta. Kadulla saattaakin nähdä enemmän isiä työntelemässä vaunuja kuin äitejä =) Ja olenpa nähnyt isien "kokoontumisajotkin", kun isät olivat sopineet "treffit" toisten isien ja vaunujen kanssa ja he lähtivät sitten yhdessä kävelemään pitkin meren rantaa vaunuja työnnellen =) Mainiota =D Mutta kirjastoon ja kahvilaan vielä sen verran, että kahvila toimii myös sanomalehtisalina eli siellä voi lukea eri sanomalehtejä. Löytyypä sieltä myös Helsingin Sanomat ja HBL, joten käyn aina välillä niitä siellä lukemassa =) On hauska lukea suomalaisia lehtiäkin välillä, vaikka netissä käynkin joka päivä niitä lukemassa, mutta paperiversio on aina paperiversio =) Ja mikäs näissä maisemissa on lehtiä lukea =)

Aikakausilehdet sijaitsevat toisessa kerroksessa, mutta sieltä en - vielä - ole löytänyt suomalaisia lehtiä ;) Toisaalta miusta on jo tarpeeksi kummallista, että tänne tulee Hesari. HBL:n ymmärrän hyvin, sillä kyllä täällä varmasti suomenruotsalaisia asuu, mutta asuuko täällä tosiaan niin paljon suomenkielisiäkin, että kannattaa tilata tänne Hesari? Mie en ole törmännyt kuin kahteen, joista kumpikaan ei varmasti lue Hesaria. No en valita ;D

Mutta paistaa se aurinko risukasaan muutenkin kuin ihan oikeasti. Mie tein suuren päätöksen ja pyysin opettajaltamme, että saan palauttaa artikkelin myöhemmin, sillä miulle yksinkertaisesti tuli raja vastaan jaksamiseni suhteen. Stressasin kaikesta jo niin paljon, etten saanut yöllä nukutuksi vaan valvoin aamu kuuteen sängyssä pyöriskellen eikä se ollut kovinkaan mukavaa... Kyllä mie aion sitä jo nyt tehdä, mutta miun ei tarvitse stressata sen palauttamisesta eikä suullisesta esityksestä. Yksi luokkatoverini tekee sen myös myöhemmin, joten voimme olla toistemme opponentteja, joten sekin osuus tulee tehdyksi. Nyt on vähän helpompi hengittää. Lisäksi kävin täällä lääkärillä ja sain nukahtamiseen auttavia tabuja, joten enää ei tarvitse valvoa aamuun saakka, mikä on hyvä asia. Ehkä se tästä pikkuhiljaa... Kunhan saisi tämän projektin/ryhmätyön vielä hoidettua kunnialla...

Viikonloppuna avataan virallisesti Visbyn joulu ja tiedossa on ainakin joulumarkkinat ja kirpputori =) Olemme saaneet joulukuusen jo muurien ulkopuolelle ja hiukan jouluvaloja kaikkialle, joten ehkä tämä vielä jouluksi muuttuu, vaikka sään puolesta voisi olla yhä lokakuun alku. Tosin luokkatoverini sanoi, ettei kannata liikaa odottaa joulumaista olemusta Visbyltä, sillä muuten pettyy. Tämä olisi idyllinen näyttämö jouluvaloille ja koristeille, mutta sitä ei kuulemma tapahdu. Sinänsä harmi, sillä se voisi houkutella lisää turisteja. No saa nähdä, mitä tuleman pitää =) Laittelen tänne kuvia, jos näyttää hyvältä =) Nyt takaisin opiskelun pariin. Kaipasin vain pientä taukoa solfångareista ja solcelleistä ;)

Syksyinen Visby

2009-11-23T12:58:00.008+02:00

Marraskuun loppu! Nyt on marraskuun loppu! Ei yhtään tunnu siltä. Täällä paistaa aurinko, puissa on yhä lehtiä ja lämmintä on lähes 10 astetta. Jouluaatto on kuukauden päästä. Ei ymmärrä.

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut opiskelua, toipumista, itsepohdiskelua ja väsymystä. Kolme kuukautta intsensiivistä opiskelua takana ja nyt se väsymys todella paukahti päälle. Ja kuten tapana on, kun miulla on stressi päällä, niin kroppa hajoaa käsiin, kun en muuten älyä/ehdi levätä, joten olen taistellut yöni kipeän selän takia ja päivät noidannuolen kanssa - oikein mukavaa voin kertoa ;) En ymmärrä, miten voi väsyttää näin paljon, ja toisaalta ymmärrän oikein hyvin. Tämä tahti ja vaatimustaso opiskelussa täällä olisi rankkaa jo suomeksi puhumattakaan ruotsiksi. Välillä tekisi mieli raivota, että ettekö te tajua, miten vaikeaa tämä kaikki on miulle "väärällä" kielellä?!!! Ettekö ymmärrä, miten paljon voimia miulla menee ymmärtämiseen saati tekstin tuottamiseen?!!! Ettekö ymmärrä, että mie en kykene olemaan niin hyvä kuin te vaikka teenkin parhaani?!!! Mutta toisaalta itsehän olen valintani tehnyt ja tänne tullut eikä varmaan kukaan muu vaadi miulta täydellistä suoritusta, mie itse vaan, mutta silti tämä osaamattomuus on vaan niin turhauttavaa... Mie en opi tätä kieltä ikinä, en ikinä. Masentavaa...

Mutta olemme saaneet Kivikurssimme arvosanan ja mie sain VG:n =) En oikein vieläkään ymmärrä sitä. Näin opettajaa viime viikolla ja hän kehui miun ruotsin kieltä. Virheitä täynnähän se oli, mutta hän vain totesi, että yllättävän hyvää se niistä huolimatta oli. Jotenkin en silti usko häntä ;) Hän oli vaan kohtelias. Ehkä se vaan on niin, että vaihto-oppilaita kohdellaan arvosanoissa silkkihansikkain ;) Mutta sitten toisaalta tiedän, että opettajamme on todella vaativa. Kuten kerroin jo aiemmin, puolet luokaltamme ei päässyt läpi, joten puolet luokasta kirjoittaa tehtäviä uudestaan - pelkkä ajatuskin on painajaismainen: 36 sivua tieteellistä tekstiä ruotsiksi uudestaan. Ei kiitos. Mutta ei huolta. Ruotsinkieleni ei vakuuttanut fysiikan opettajaani toisessa tentissä ja sain vain G:n, kuten osasinkin olettaa. Mutta en silti ollut luokkamme huonoin, mikä on miusta aika hienoa. Ja jos olisin saanut tehdä kokeen suomeksi niin tietenkin olisin osannut enemmän. Olin ymmärtänyt tehtäviä väärin ja aika yksinkertaisesti loppui kesken. Ja enpä mie siihen ollut hirveesti lukenutkaan, joten ei haittaa. Pääsin kuitenkin läpi, osa ei päässyt.

Fysiikan ensimmäinen projektikin on nyt takana ja toinen painaa päälle. Myös se artikkeli kolkuttelee oven takana ja mie olen vaan niin väsynyt, että en tiedä jaksanko tehdä niitä. Pakko yrittää, tiedän sen, mutta... Tahtoo lomaa, oikeeta lomaa. Joululomakaan ei tule olemaan sellainen, sillä meillä on tehtäviä lomaksi, joten en voi täysin hyvillä mielin levätä silloinkaan. Milloin sitten? Kesällä? Silloin pitää olla töissä... Mutta toivon, että silloin saan sentään illat levätä. Ehkä. Saa nähdä. Väsyttää...

Mutta ei huonoa, jos ei jotain hyvääkin. Vaikka kieli on yhä yhtä tuskaa, niin huomasin tässä yksi ilta elokuvaa katsellessa, että tekstit oli ruotsiksi, vaikka luulin niiden olleen koko ajan suomeksi ja ymmärsin silti kaiken =) Aika mieletön fiilis =) Ja kyllähän niitä ihmeitä tapahtuu välillä, että sanon yhden kokonaisen lauseen miettimättä miten sana taipuu ja mikä se sana on ruotsiksi ja se menee oikein siitä huolimatta =) Näitä ihmeitä ei tapahdu usein, mutta muutaman kerran viikossa ja se jo on aika kivaa =) Miulla on siis vielä toivoa, että toukokuussa kieli jo sujuu joten kuten, tai sitten ei, mutta olen ainakin kärsivällisempi ja ehkä jopa lempeämpi itseäni kohtaan. Toivossa on hyvä elää.

Muuten. Noidannuoli on ruotsiksi ryggskott (selkälaukaus) ja saksaksi noidanlaukaus =) Aina oppii jotain uutta ;) Lopuksi kuvia syksyisestä Visbystä ja koulustani viime viikolta =)

Visby Strand, konferenssikeskus koulumme vieressä

Kehämuuri aamuauringon aikaan

Maisemat koulumme 5. kerroksen aulasta

Ja itse aula =)

Terveiset Tukholmasta!

2009-11-09T18:40:00.004+02:00

Elämässä tulee välillä sellaisia hetkiä eteen, ettei tiedä mitä seuraavaksi tai edes sitä, mitä haluaisi seuraavaksi. Miun viimeiset seitsemän vuotta on oikeastaan ollut unelmien seuraamista niitten päättömyydestä välittämättä, joten olen ehtinyt kokemaan paljon. On noiden 7 vuoden aikana ollut usein myös hetkiä, etten ole tiennyt mitä haluisin tai että olen tiennyt, mitä haluaisin, mutta kuinka saavuttaa se on ollut se ongelma.

Miulla kesti aika monta vuotta löytää Se Oikea Koulutus itselleni ja sitä etsiessäni oikeastaan opin, ettei ole olemassa oikotietä onneen - ei ainakaan miun kohdalla. Se Oikea tulee eteen sitten kun on tullakseen ja sitä ennen pitää vaan nauttia elämästään. Löytyihän se koulutuskin lopulta ja vaikka on mahdollista, ettei koulutukseni jää tähän - insinöörijatko-opinnot ja kandin tutkinto valmiiksi yliopistolla yhä kiehtovat - niin silti tiesin tämän tutkinnon löytäessäni, että se oli nyt tässä ja reilun kahden vuoden jälkeenkin tiedän olevani oikeassa paikassa. Miulla ei ollut ihan vastaavaa tunnetta yliopistolla, vaikka uskontotiede ja teologia yhä kiinnostavat, joten ei nekään vääriä vastauksia olleet, mutta ei täysin niitä oikeitakaan.

Koulun orientointiopintojen aikana meille kerrottiin vaihto-oppilasvaihtoehdoista ja silloin tiesin kuin salamaniskusta, että miun täytyy päästä Gotlantiin, joten unelmoin kaksi vuotta tänne pääsystä ja täällä ollaan =) Viime kesän työharjoittelu Kerimäen kirkolla oli myös yksi Suuri Unelma ja senkin tavoitin ongelmitta, joten ei miulla ole ongelmia sen suhteen, ettenkö uskoisi, etteikö unelmani toteutuisi. Olen tavoittanut itse asiassa kolme Suurta Unelmaa viimeisen kahden vuoden aikana (koulutus, Kerimäen kko ja Gotlanti) ja todella monta Suurta Unelmaa viimeisen seitsemän vuoden aikana (mm. rakkaus ensisilmäyksellä, muutto Turkuun, aloittaminen alusta uudessa kaupungissa, työskentely Akateemisessa kirjakaupassa, äitipuolena olo, suhde suomenruotsalaisen kanssa, kesät itä-Suomessa ja aivan mahtavien ystävien löytäminen), joten unelmani ovat todellakin toteutuneet - olivat ne sitten saavutettuaan olleet sellaisia kuin halusin tai eivät. Tähän pätee hyvin se, että pitää varoa mitä toivoo, sillä se saattaa toteutua ;) Vaikka se Kaikista Suurin Unelma ei olekaan toteutunut, niin silti uskon siihen, että unelmansa voi tavoittaa =) Niiden toteutuminen ei välttämättä toteudu oman aikataulun mukaisesti eikä oikotietä niihin ole, mutta kyllä ne sieltä tulee, pitää olla vaan kärsivällinen.

Miun tämän syksyn ongelma onkin ollut, että olen saavuttanut unelmani enkä tiedä, mistä unelmoisin seuraavaksi. Se on itse asiassa todella masentavaa. Toki unelmoin valmistumisesta, mutta se tavallaan tulee automaattisesti kun vain toteuttaa joka päivästä unelmaansa, ja toki unelmoin Kodista ja Perheestä, mutta ne eivät ole konkreettisia unelmia. Tai siis joo, Koti on konkreettinen, siinä on seinät, katto ja lattia, mutta sen sijainti on täysin mysteeri ja se ahdistaa. Se voisi olla Suomessa tai Ruotsissa, se voisi olla Itä-Suomessa tai lännessä, miksei Lapissakin tai Gotlannissa, Fårössä, itse asiassa ihan missä tahansa eikä se kamalasti auta. Tiedän jo mitä kodiltani haluan, mutta koska en tiedä sen sijaintia niin en voi mennä sitä kohti - jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja se Perhe. No siitä olen unelmoinut koko elämäni ja se juoksee minnuu pakoon. Olen yrittänyt liikaa sen suhteen, tiedän sen, ja siksi olen nyt tässä. Se on juuri sellainen asia, jonka tuloa ei voi nopeuttaa, oikotiet olen jo kokeillut ja eivät vieneet ihan sinne, minne halusin, joten nyt on vaan pakko nauttia hetkestä ja toivoa, että sitä kohti ollaan menossa, vaikka suuntaa ei tiedäkään. Tulee jos on tullakseen. Onneksi miulla on aivan mahtavia ystäviä "kumppaneinani", joten se, ettei miulla ole sitä miestä ei tunnu niin pahalta. Sitä paitsi kukaan mies ei jaksaisi olla niin kärsivällinen ja ymmärtäväinen kuin miun ystävät ovat, joten... ;)

Mutta siis tämä pitkä johdanto johti siihen, että lähdin Tukholmaan =) Tämä syksy Gotlannissa on ollut monella tapaa ahdistava - mutta tietenkin myös aivan mahtava ja ihana - ja yksi syy siihen on yksinkertaisesti se, etten tiedä mistä unelmoisin seuraavaksi. Miulla ei ole aavistustakaan ensi kesästä, ensi kesän töistä, olenko täällä Ruotsissa vai Suomessa, mistä hankin kodin, kun tulen takaisin, hankinko kodin vain vuodeksi vai etsinkö jo nyt kotia, jossa voisin asua seuraavat 7 vuotta ja ennen kaikkea mistä sen löytäisin. Elän nyt unelmaani täällä Gotlannissa ja ihmettelen, että tässäkö se elämä nyt sitten oli? Tähänkö se päättyy? Mitä seuraavaksi? Pitäisikö miun pitää asunnostani vai muuttaa muurien sisään, kuten luokkatoverini ehdottavat? Pitäisikö miun viettää joka viikonloppu rillutellen yöelämässä vai saanko olla kotona katsomassa elokuvia? Mitä miun pitäisi tehdä? Riittääkö tämä miulle? Riitänkö mie? Ja kun kaikki ajatukset vain poukkoilevat päässäni edes takaisin - sillä oi kyllä ne poukkoilevat ja lujaa - niin Visby ja Gotlanti tuntuivat liian pieniltä miulle ja ajatuksilleni ja miun oli pakko lähteä pois ihan vain tietääkseni, että se on mahdollista. En ole vankina omassa unelmassani vaan unelmankin jälkeen on elämää, vaikka itse en tiedäkään mitä se on ja missä. Niinpä pakkasin reppuni, sain yösijan luokkatoveriltani Tukholmassa ja menin yhdeksi yöksi ja päiväksi Tukholmaan etsimään vastauksia.

Tukholma on täynnä mahdollisuuksia. Se on tuttu ja tuntematon, sieltä löytää autioita keskiaikaisia katuja ja ihmisiä täynnä olevia ostosparatiiseja. Tämä mahdollisuuksian sekamelska lamaannutti miut ihan täysin enkä todellakaan tiennyt, mitä halusin tehdä. Onneksi luokkatoverini päätti puolestani perjantai-illan ja lauantai-päivän kierrättämällä minnuu pitkin Tukholmaa ja näin paljon, mitä en ennen ollut nähnyt. Nyt tiedän, että haluan sinne uudestaan keväällä, kävelemään Djurgårdenin puistotietä, vierailemaan Skanssenissa ja Gröna Lundissa. Myös Kuninkaan linna ja kaupungintalo kuuluu 'pakko nähdä'-listaan, kuten myös arkkitehtuurimuseo. Kyllä, Tukholmassa on paljon nähtävää - ja paljon ihmisiä. Olin unohtanut sen.

Tukholma on suurkaupunki eikä sitä voi edes verrata Helsinkiin. Mielestäni Helsinki on pieni verrattuna Tukholmaan, itse asiassa Helsinki on aika kotoisa Tukholman jälkeen ;) Enpä olisi uskonut koskaan sanovani noin =D Mutta suurkaupungit eivät ole miun juttu, ne eivät vaan ole. Pienet kaupungit ovat suloisia ja viihdyn niissä mm. Turku ja Sevilla (jos Sevillaa voi sanoa pieneksi... Voiko Pilvi?), mutta suurkaupungit.... Niissä on liikaa ihmisiä... Ja Tukholmassa, siellä oli myös paljon suomalaisia! Se oli kummallista, todella kummallista. Tunne heidät kuullessaan oli sama kuin Tansaniasta palatessa Heathrown lentokentällä, muistatteko? Sitä halusi vaan paeta ja sulkea korvansa. Outoa ja ahdistavaa. Ei miulla mitään suomalaisia vastaan ole eikä ruotsalaisilla ainakaan ole päinvastoin: ruotsalaiset pitävät suomalaisista turisteista ihan oikeasti. Mutta suomalaiset eivät vaan kuuluneet suunnitelmaani eikä miun Tukholmaan. Ne sotkivat ajatukseni. Jos törmäisin täällä Visbyssä suomalaisiin, se olisi ihanaa, mutta Tukholmassa se oli eri juttu. Kummallista. Mutta joo, en halunnut törmätä heihinkään.

Niin siitä sitten kävi, etten ostanut mitään koko reissulta =) Löysin muutaman ihanan kaupan, jossa on pakko käydä joskus toiste, mutta nyt ei vaan tuntunut siltä. Löysin niiden sijasta Tukholmasta uuden, kauniin kaupunginosan, jossa on myös pakko käydä joskus ajan kanssa =) Siellä ei ollut ihmisiä ;) Vanha kaupunki tuntui ihmismäärästä huolimatta kodilta ja kävin tutuissa lempparikaupoissa vain fiilistelemässä =) Vanhan, tutun kahvilan sijaan löysin uuden, josta pidin valtavasti. Siellä otin koko reissun ainoan valokuvan: söpö kahvipoika teki miulle perhosen Mocca Latteeni - rakkautta...

Tukholmaan menoni syy oli oikeastaan Fame, sillä halusin nähdä sen ja sitä ei ainakaan vielä ole tulossa tänne Visbyn elokuvateatteriin, joten halusin mennä katsomaan sen Tukholmaan =) Kai niitä oudompiakin syitä on lähteä jossain käymään, matkustaa reilut neljä tuntia suuntaansa ja maksaa lähes 60 € siitä hyvästä ;) No näinhän siinä ohessa muutakin ;) Ja matkailu avartaa aina =)

Mutta löysinkö vastauksia? En. Kannattiko mennä? No tietenkin! Mutta en voi sanoa olevani kovinkaan paljon paremmalla mielellä takaisin Visbyssä. Visby on Visby ja Gotlanti on Gotlanti - mutta kyllä mie mielummin täällä olen kuin Tukholmassa ;) Kai mie sen vastauksen sain. Ja tiedänhän, että haluan mennä Tukholmaan uudestaan luultavasti vielä monta kertaa tulevien kuukausien aikana. Selailin tuossa Tukholman hostelleja ja löysin monta oikein kivaa vaihtoehtoa, joten kyllä mie sinne vielä menen ihmettelemään =)

Totuus kuitenkin on, että jokainen on oman onnensa seppä eikä se onni välttämättä kaukaa löydy vaan sieltä, missä olet. Siitä todisteena oli taas tämä päivä =) Leijuin koko jyrkän ylämäen ylös kirjastolta tänään ryhmätyömme päätteeksi. En osaa sanoa miksi, sillä emme saaneet niin paljon aikaisiksi, mutta meillä oli kivaa ja miulle vaan jäi hyvä mieli =) Ei siihen muuta tarvita. Mutta löysin taas avaimen onneeni ja hypähtelin kotimatkan, mitä en ole tehnyt pitkään aikaan =) Olen onnellinen, että olen täällä ja tässä, vaikka en tiedäkään mitään tulevasta. Kai miun pitää vaan - taas ;) - olla kärsivällinen ja antaa ajan näyttää tulevaisuuteni ja sitä ennen nauttia hetkestä ja matkasta. Sådant är livet, men vem bryr sig!

Tänään satoi lunta =)

2009-11-04T17:16:00.004+02:00

Hih. Ihme on tapahtunut Gotlannissa: täällä satoi tänään lunta =) Ei niin paljon, että se maassa olisi näkynyt millään lailla, mutta kylmille katoille sitä jäi hitusen verran =D Oli kiva kävellä lumisateessa, tuntui talvelta =) Tuon ristikkorakenteisen talon tiilikatolta voi nähdä tämän lumen määrän - se ei siis ollut paljoa, mutta lunta kuitenkin ;)

Ja tänään sain tietää, että olin luokkani paras fysiikan kokeessa. Otan tiedon vastaan hieman ristiriitaisin tuntein... Toi toinen koe meni ihan penkin alle, mutta onhan se kiva tietää, että osaa ruotsia sen verran, että pärjää kokeessa. Mutta toi puhuminen. Se on yhä yhtä tuskaa... Kai sekin vielä joskus - tai sitten ei. En tiedä. Blääh....

Mutta haluan jakaa vielä Ruotsin erinomaisuutta ennen kuin jatkan koulutehtävien tekoa. Täällä kierrätetään muovia =) Kun tulin tänne, ei opiskelija-asuntolassamme kierrätetty muuta kuin kartonki+paperi ja muut roskat. Nyt marraskuun alusta on tullut voimaan joku uusi säädös, joka pakottaa lajittelemaan muovit (pehmeät ja kovat), lasit, metallit, kartongit, lehdet ja muut roskat - kaikki siis erikseen =) Biojäte kuuluu noihin "muihin roskiin". Näiden muutaman päivän aikana olen huomannut, että ainakin miun taloudessa kaikki jäte jakaantuu tasan tarkkaan noihin kategorioihin, joista muoviroskat vievät suurimman osan. Muihin jätteisiin kuuluu vain biojätteet, mikä tuntuu kummalta, mutta siis muiden jätteiden osuus on ihan minimaalinen. Aivan erinomaista! Nyt vasta tajuan, kuinka paljon muovijätettä tulee per talous kaatopaikalle ja olen ihan järkyttynyt! Miksei Suomessa kierrätetä muovia? Kaatopaikat tyhjentyisivät kokonaan, sillä Suomessa sentään kierrätetään biojätekin... Tässäpä pohtimisen aihetta niille, jotka asiaan pystyvät vaikuttamaan. Käsittämätöntä! Nyt syömään...

VG =)

2009-11-02T19:14:00.004+02:00

Mie sain VG:n!!!! Mie sain miun ekasta ruotsinkielisestä tentistä VG!!!!! =D Siis ihan uskomatonta ja älyttömän kivaa ja käsittämätöntä ja aivan mahtavaa =D Sain 65/70 pistettä =D Hihii!!!!! Kai mie sitt jotain olen osannut kirjoittaa ruotsiksikin vaikka itse olin hyvin epävarma tentin jälkeen... JEEEE!!!!

Niin. Ruotsalainen arvoasteikko on hiukkasen erilainen kuin suomalainen - tai chileläinen, jos vertaan tässä nyt siskoni elämään. Täällä yksinkertaiasesti joko pääsee läpi tai ei pääse tai on todella hyvin läpipäässyt. Arvoasteikko on siis vain G (godkänt=hyväksytty) ja VG (väl godkänt=hyvin läpipäässyt) ja jos ei pääse läpi niin ei saa mitään arvosanaa. Tässä fysiikan tentissä piti saada puolet oikein jotta pääsi läpi, mutta en tiedä mikä on G:n ja VG:n raja, mutta toisaalta ymmärrettävää, että jos saa 65 pistettä 70 pisteestä niin se on VG =) Hih! Kivaa =D Kivikurssissa piti kaikki tehtävät ollut tehtynä ja osallistunut kaikkiin käytäntöihin, jos halusi päästä läpi, sen arvosasteikko G:n ja VG:n osalta on vielä mysteeri, mutta se selviää keskiviikkona... Olen jo kysynyt: kyllä, mie olen läpipäässyt, joten ei huolta =) G se on siis =)

Mutta tämän päivän tentti ei mennyt ihan niin hyvin kuin tuo edellinen. Ei yksinkertaisesti huvittanut lukea siihen. Tai siis luinhan mie, enemmän kuin moni luokkalaiseni, mutta mie en sillä lukemisella pärjää kun ruotsista on kyse, mutta kyllä mie nyt puolet sain oikein, olen siitä aika varma, mutta VG jää haaveeksi ;D Yhtä tehtävää en ymmärtänyt lainkaan, joten kirjoitin vain, etten ymmärrä, mitä haet tällä takaa eikä miulla ole aikaa pohtia sitä =D Jää siis ne 5 pistettä saamatta ;) Kiire oli kova tänään kirjoittamisen suhteen, poistuin vikana, mutta en ollut ainoa, joka oli loppuun saakka =) Meni siis muillakin viime minuuteille asti tuo vastaaminen. Hiukan harmittaa, mutta toisaalta kun ajattelee millä fiiliksillä olen ollut viimeisen viikon, niin kai voin olla vaan ylpeä itsestäni että jaksoin edes mennä tenttiin ja jopa lukea siihen =)

Mutta ajatelkaa: mie sain VG:n ekasta fysiikan tentistä =) Aika hienoa =D Vaikka tää jäis - ja luultavasti jääkin - ainoaksi VG:ksi niin silti tuntuu hienolta nyt =) Mutta kurssin arvosana ei tule olemaan VG, sillä kuten jo aiemmin olen kertonut: nää tentit ovat vaan alustavia ja tähän kuuluu projekteja, kirjallisia tehtäviä, suullisia esityksiä ja kahdeksan sivun artikkeli... Mutta tuntuu vaan hienolta, että selvisin juuri tentistä noin hyvin. Miulle se on kuitenkin vaativampaa kirjoittaa tietyssä ajassa vastaukset ruotsiksi kun ei välttämättä ymmärrä edes kysymystä... Haluan nyt nauttia tästä pienestä onnistumisesta tässä suuressa kaaoksessa. Taidan lähteä ostamaan jäätelöä...

Ps. Hups... Sain juuri kuulla, että mie sain korkeimmat pisteet ystäväpiiristäni - siis niistä luokkamme hikareista. Nyt nolottaa... Mutt jäätelö on HYVÄÄ =)

Kulttuurishokin neljä vaihetta

2009-10-30T12:11:00.004+02:00

No niin. Kai se on pakko myöntää: miulla on kulttuurishokki. Joku viisas joskus sanoi, että se iskee kahden kuukauden jälkeen ja järkyttävää kyllä: se piti paikkansa miun kohdalla. Jos tätä alkaa analysoida tarkemmin niin iskikö se sen takia, että tiesin sen mahdollisuuden olevan olemassa vai toiminko niin kuin keskivertoihmiset ja se iski oikeasti aikataulussaan? Niin, aina voi miettiä syytä... Mutta sitä tää varmaan nyt on.

L. Plym-Rissanen on kirjoittanut kulttuurishokista ja sellaisen monisteen me vaihto-oppilaat saimme mukaan Suomesta. Kaivoin sen nyt esiin, kun elämä täällä "vieraassa" maassa tuntuu niin rankalta. On sinänsä kiva tietää, että se on vaan joku "vaihe" eikä pysyvä olotila. Myrskyn jälkeen ilmeisesti on poutasää - sitä odotellessa.

Plym-Rissasen mukaan kulttuurishokkiin kuuluu usein neljä vaihetta. Ensimmäinen vaihe alkaa heti maahan tultua ja sitä kutsutaan turisti- ja kuherruskuukausivaiheeksi. Sen aikana kaikki vaikuttaa erikoiselta, mutta viehättävältä, ja kaikki on niin ihanaa - tämän vaiheen olen todellakin läpikäynyt ;D

Seuraavaksi iskee kriisivaihe. Maa, asunto ja koulu näyttävät "huonot" puolensa, kieli on hankalaa etkä ymmärrä puhetta ja olet koko ajan väsynyt. Pikkuasiat ärsyttävät, kuten yläkerran asukkaan tärinähälytys kännykässä tai naapurin kovaääniset vieraat. Et jaksa puhua kieltä, koska se on niin vaikeaa, vaan olet mielummin hiljaa - jep, tämäkin koettu.

Tämän jälkeen voi iskeä pakokauhu. Saat ihania viestejä ystäviltä Suomesta, ikävöit suomen kieltä, Suomen helppoa elämää ja ihania ihmisiä. Menetät uskosi kielitaitoosi ja masennut, koska kaikki on vaan niin vaikeaa ja rankkaa. Olet jopa epätoivoinen ja suunnittelet aikaisempaa kotiinpaluuta. Hautaudut nettiin suomenkielisille sivuistoille, kirjoitat kaipaavia sähköposteja ystävillesi ja haluat unohtaa olevasi ulkomailla - kyllä tämä on nyt päällä, mutta ei noin rankassa muodossa. Kieli on todella hankalaa ja olen menettänyt uskoni osaamiseeni, ikävöin Suomea ja suomen kieltä, mutta en suunnittele kotiinpaluutta. Tosin olisi ollut kiva olla Kerimäen kirkolla poikien kanssa, kun se valmistui eilen. Sinne menoa harkitsin vakavissani, mutta kouluhommat estivät sen. Ikävöin kirkon poikia ja kesää kyllä ihan järjettömissä määrin, mutta koska hommat on nyt ohitse, ei olisi järkeä palata sinne. Mutta masennus ja epätoivo on päällä lievässä mittakaavassa ja haluan päästä pois Gotlannista edes hetkeksi. Ehkä se Tukholman reissu ei olisi paha idea tähän väliin...

Mutta lopussa alkaa vähitellen aurinko paistaa ja seuraa sopeutumisen vaihe. Elämä alkaa yllättävästi taas maistua ja alat ymmärtää kavereidesi puhetta. Koulukaan ei ole niin kamalaa ja huomaat osaavasi asioita, puhut ihan huomaamattasi sujuvasti kieltä. Koulukaverisi ja naapurisi ovat ihan hyviä tyyppejä ja suunnittelette yhdessä reissuja. Kuvioihin saattaa tulla mukaan uusi opiskelija, joka on yhtä pihalla kuin sie olit alussa, ja pääset neuvomaan häntä ja huomaat olevasi avuksi etkä aina vain avun pyytäjänä. Kriisivaihe tuntuu kuin sairaudelta, josta paranit ja se tuntuu jopa huvittavalta. On aika nauttia elämästä - tätä vaihetta odotellaan yhä... ;)

Kuten sanoin, on lohduttavaa tietää, että tämä on vain joku vaihe, mikä pitää käydä lävitse eikä pysyvä olotila. Ensimmäistä kertaa vakavissani mietin lääkäriin menoa ja masennuslääkkeiden hankkimista, niin pahalta tämä on tuntunut, mutta ehkä se alkaa jo vähitellen helpottamaan. Ruska on kaunis ja sää ihanan pirteä, ehkä ne pakkaset kohta löytävät tännekin =) Eilen Gotlanti tuntui liian pieneltä ja olin vähällä hypätä iltalauttaan ja lähteä vaan pois, sillä halusin muutakin kuin Visbyn pienet ja tutut kadut. Visby todella on pieni. Kiersin eilen sen ympäri iltakävelylläni eikä siihen mennyt kuin vajaa kolme tuntia ;) Ok, kävelin aika lujaa, mutta silti. Kuherruskuukausi taitaa siis olla ohitse ;D Mutta jo eilen tajusin Visbyn hyviäkin puolia ja mietin elokuviin menoa, kaipaan vaan jotain uutta Visbyn elämääni ja elokuviinmenokin saattaisi riittää. Mutta yhtenä mahdollisuutena pidän Tukholmaan lähtöä. Voisin lähteä aamulautalla ja tulla takaisin iltalautalla. Siinä välissä olisi kuitenkin 6 tuntia Tukholmassa oloa ja ehtisin näkemään Famen =D Kai sitä voi olla hullumpiakin syitä lähteä Tukholmaan kuin elokuviin meno ;D Pitää seurata, miten pahasti saamme hommia ensi viikolla. Jos ne mahdollistavat yhden vapaapäivän niin sitten voisin karata Tukholmaan lauantaina. Katsotaan...

Mutta joo, hymyilen jo täällä =) Mikä piristäisi elämää kuin jutteleminen kirkon poikien kanssa puhelimessa ja kunnon itkut päälle ;D Sitten voi nauttia kaakaota ihanasta vihreästä mukista, jonka ostin viikko sitten Etelä-Gotlanti kierrokseltamme, ja pistaasikorvapuustia, joka oikeasti maistuu pistaasilta, kauniin lamppuni valossa kuunnellen mieltä piristävää musiikkia - ja katsellen hölmöjä teinisarjoa YouTuben kautta ;) Kyllä se tästä, aina se tästä, ja pian taas leijun pilvissä =D

Jep, jep: opiskelemaan tänne tultiin eikä olemaan...

2009-10-28T20:39:00.002+02:00

Ironista. Halusin tulla Ruotsiin opiskelemaan, sillä tiesin, että täällä joutuu tekemään enemmän töitä (lue: pakostikin oppii enemmän) ja nyt sitä työtä on niin paljon, etten tiedä ehdinkö suorittamaan kaiken. Jos en olisi kokenut tätä kevättä - ja kesääkin - niin sanoisin, etten kykene tällaiseen määrään tehtäviä, mutta koska koin ne ja selvisin kaikesta hengissä, tiedän venyväni liiankin paljon tarpeen vaatiessa. Kysymys vaan kuuluu: onko se sen arvoista? Mikä on venymisen tarkoitus?

Luulin 36 sivua ruotsinkielistä tieteellistä tekstiä olevan paljon, mutta olin väärässä. Se oli itse asiassa aika helppoa. Tämän hetkiseen kurssiin joudumme suorittamaan kaksi tenttiä (molemmat vähintään kaksi kertaa isompia kuin Turun koulussa yksikään tentti tähän asti), kaksi projektia, joista molemmista kirjalliset tuotokset (sivumäärää en onneksi vielä tiedä, mutta veikkaan 10 sivua per projekti), yksi 8 sivun artikkeli, johon pitää lukea n. 10 kirjaa (miulla tällä hetkellä 20, mutta en aio lukea kaikkia kannesta kanteen) ja sitten vielä yksi todella mielenkiintoinen Rakennusfysiikan kirja, jossa on 562 sivua... Niin. En tiedä mitä sanoa.

Pakostakin sitä miettii, että jos olisin "normaali" vaihto-oppilas ja harrastaisin tuota opiskelijaelämääkin, niin missä välissä? Olen siitä hankala luonne, että tarvitsen myös sitä yksinoloaikaa ja nytkin tuntuu, etten saa tarpeeksi aikaa vaan rentoutua, jotta jaksaisin lukea kaikki kirjat, joita pöydälläni on. Ja sitten kun pidämme kokouksia opettajien kanssa kevään kurssien suhteen niin olotila ei helpotu yhtään voin kertoa. Vielä pahempaa on luvassa vuoden edetessä ja kesäkuussa, kun koulu vihdoinkin loppuu ja jos olen hengissä niin itken varmasti helpotuksesta - sitä ennen itken vain ahdistustani. Mutta kuten todettu: täällä pakostakin oppii jotakin. Kunhan jostain saisi voimia suorittaa tämän kaiken....

Mutta onneksi on jotain positiivistakin - kai. Kivikurssimme opettaja ilmoitti tänään, että vain puolet luokaltamme on läpäissyt kurssin tehtävät. Aika järkytys, kuten varmaan osaatte arvata. Ei mikään hyvä läpipääsyprosentti. Ja erityisesti, kun tiedän että luokkamme on todella hikariluokka. Lähipiirini on luokkamme elitismiä, jotka varastavat (lue: ehtivät ensin lainaamaan) kaikki kurssin kirjat kirjastosta viikkoa ennen kurssin alkua ja lainaavat vielä 10 extrakirjaa samasta aiheesta - ihan varmuuden vuoksi ;) En siis todellakaan yllä luokkani tasolle omalla panostuksellani. Jopa pojat ovat hyvin aktiivisia ja kovia tekemään töitä. Siispä opettajan ilmoitus oli aika ahdistavaa miun kannalta: jos vain 6 on päässyt läpi niin mikä sanoisi, että mie kuuluisin siihen porukkaan. No vieläkään en voi ihan varmuudella sanoa kuuluvani siihen 6 joukkoon, sillä en todellakaan mennyt kysymään asiasta (olen masokisti, mutta en sentään itsetuhoinen), mutta opettaja ei pyytänyt minua sivummalle, kuten hän kutsui muita, jotka eivät läpäisseet kurssia, joten sillä perusteella olen saattanut läpäistä kurssin =) Tietysti tässä on vielä se mahdollisuus, että opettaja ei kehdannut nolata minua luokan edessä, sillä itkin epätoivoani jo kesken tuntiakin, joten arvoitukseksi jää asian todellinen laita. Mutta ajatelkaa: vain kuusi pääsi läpi ja kaikki kuitenkin palauttivat tehtävät ja kirjoittivat paljon! Eikö se jo kerro koulumme kovasta vaatimustasosta... Miun oloa ei yhtään helpota se, että tulevan artikkelin ruotsin kielen pitää olla täydellistä... Jep, täällä ei pääse millään tavalla helpolla.

Tämä on rakkautta

2009-10-26T19:36:00.036+02:00

Alakulo valtaa miut joka kerta, kun suomalaiset ystäväni käyvät täällä vierailemassa. Alan analysoida joka kerta itseäni, haluamisiani, rakkauksiani, outouttani, elämäni järjettömyyttä, osaamattomuuttani, sitä etten ole sitä, mitä muut miusta odottaa ja sitä, että ylipäätään olen mitä olen. Rakastan ystäviäni ja olen otettu, että he haluavat käydä täällä luonani, mutta heidän vierailunsa jälkeen miun täytyy toipua muutama päivä ja nousta masennuksen syövereistä, johon joudun heidän lähdettyään. Tunnen joka kerta huonoa omaa tuntoa siitä, että rakastan Visbyytä ja Gotlantia niin paljon, ihan kuin se olisi jollain lailla kiellettyä, sillä tietenkään kukaan muu ei jaa niin suurella tunteella rakkauttani tätä outoa saarta kohtaan - mie puolestaan rakastun tähän saareen joka hetki enemmän. Mutta joka kerta palaan pohtimaan, mikä järki on ylipäätään rakastaa mitään, se on aina ollut tuhoni. Kukaan toinen ihminen ei pysty jakamaan intohimoani rakastamiin asioihin, mutta onneksi he sentään ymmärtävät minnuu ja hyväksyvät miun hullun rakkauteni outoihin asioihin. Mutta silti. En tiedä. Tuntuu väärältä rakastaa, tuntuu väärältä olla tällainen kuin olen. Voinko oikeasti koskaan löytää yhtä ihmistä, joka rakastaisi yhtä paljon kuin mie? No, onneksi miulla on monta ystävää, joiden kanssa voin jakaa rakkauksiani eri kohteisiin. Toisten kanssa voin tanssia ja syödä, toisten kanssa katsoa elokuvia suurella intohimolla, toisten kanssa seikkailla puutarhassa ja luonnossa, aina löytyy ystävä kuhunkin rakkauteeni =) Mutta silti. En tiedä. Elämälläni ei ole mieltä eikä tarkoitusta. Riittääkö rakkaus sellaiseksi? Ääh... Palataan kivoihin asioihin ;) Olen taas rakastunut Gotlantiin enemmän =D

Luokkatoverini tosiaan oli täällä luonani muutaman päivän ja pääsin taas esittelemään miun Visbyytä. Eka ilta oli niin kaunis kuin syksyinen ilta vain voi olla ja päädyimme meren rannalle ihailemaan auringonlaskua =)

Muut päivät menivätkin harmauden keskellä tihkusateessa, mikä tietenkin harmitti, mutta nyt ON syksy, joten sitä saattoi olettaakin. Mutta emme antaneet harmaan sään masentaa meitä, sillä olihan siinä se hyvä puoli, että saimme otettua loistavia kuvia =D

Lauantaina päätimmekin lähteä autoretkelle hyödyntäen taas Micken halpoja hintoja =) Koska olin viikko sitten ollut Pohjois-Gotlannissa niin ajattelin, että nyt olisi hyvä tutustua paremmin Etelä-Gotlantiin =) Niinpä selailin matkakirjoja ja merkkasin summan mutikassa karttaan paikkoja, joissa olisi kiva käydä, jos ajelemme siellä suunnassa. Meillä ei ollut oikeastaan mitään kummempaa suunnitelmaa, kunhan päätimme ajella etelään päin ja katsella mitä tulee vastaan. Se toimi =)

Lähdimme puoli kymmenen maissa Visbyystä aloittaen kierroksemme Kneippbystä, jossa oli kirpputori. Mie sain sieltä itselleni synttärilahjaksi kauniin sinisen lampun =) Kaikki miut tuntevat tietävät suuren rakkauteni valoja kohtaan ;D Oi, se on kaunis ja ihana! Laitan vielä myöhemmin tännekin kuvia siitä =) Kirpputorin jälkeen ajoimme Högklintiin ihailemaan maisemia. Ne olivatkin jotain aivan uskomatonta - taas kerran... Mie jaksan hämmästellä yhä joka kerta Gotlannin maisemien ihmeellisyyttä ja satumaisuutta. Aivan käsittämätöntä... Sieltä näkyi Visbykin =) Mutta eipä näyttänyt hullummalta lähikyläkään =)

Mutta Högklint. Se oli kaunis, ihana ja rakkautta - kuten olettaa saattoi... Luonnon karuutta, värien loistoa, turkoosia vettä, hiekkarantaa...

Vietimme Högklintissä aikaa lähes kaksi tuntia kulkien pitkin rantaa edestakaisin, ylös alas, ja sen jälkeen maistuikin herkulliset - ja oudon vihreänsävyiset ;) - pistaasikorvapuustit. Kaikkea ne ruotsalaiset keksii, mutta oli se ihan toimivaa ;) Evästauon jälkeen jaksoikin taas jatkaa matkaa =)

Seuraava pysähdyksemme oikeastaan vahingossa oli Gannarve. Mie olin monesti nähnyt kuvia paikasta ja ajatellut, että olisi kiva joskus nähdä ne, mutta tietämättäni enempää kohteesta olin ympyröinyt sen kartasta, joten pysähdyimme siinä =) Gannarve on harmaista kivistä tehty hauta laivan muotoon. Se on pronssiajalta eli n. 1000 eKr ja se on 29 m pitkä ja 5 m leveä ja se sijaitsee keskellä peltoa maatilan ja autotien läheisyydessä. Hautamuodostelmasta oli kauniit maisemat merelle kohti Lilla Karlsötä - saarta, jossa miun täytyy vielä täällä oloaikanani käydä...

Jatkoimme matkaamme länsirannikkoa pitkin alaspäin niin rannassa kuin vain pystyimme ajamaan ja löysimme itsemme pienestä kalastajakylästä, josta oli loistavat näkymät niin Lilla Karlsölle kuin Stora Karlsölle. Seikkailimme hetken rannassa merilevän ja hiekan seassa ja nautimme maisemista - vaikka merilevän tuoksu ja siitä pöllähtävä kärpäsparvi ei ehkä ollut mikään ihan mielyttävä kokemus ;)

Tiet olivat pieniä ja kiehtovia ja mie tietenkin nautin suunnattomasti ajamisesta kiemurrellen rannikkoa pitkin ja vältellen suurempia kuoppia. Olimme todellakin liikkella turistikauden ulkopuolella, vaikka täällä alkoikin nyt syysloma. Ehkäpä juuri sen takia emme olleet täysin ainoat, jotka olivat liikenteessä. Gotlantilaisten ystävällisyys jaksaa hämmästyttää, sillä ajellessamme etanan vauhtia ihmiset tervehtivät aina kun ohitimme heidät =) Oli kotoisaa =) Suosittelen lämpimästi rantareittiä kaikille, joilla ei ole kiire. Tie oli pitkä ja hidas ajaa, mutta niin erikoinen ja mielenkiintoinen. Puut olivat kasvaneet tuulen ehdoilla saaren sisäosiin suuntautuen, mikä teki maisemasta hyvin absurdin =D Tuota reittiä pitkin olisi kiva pyöräillä - siis jos ei tuule ;)

Olin merkinnyt karttaan Näsuddenin, joten toki ajoimme sinne - ja eksyimme ;) Vieläkään ei ole tarkkaa tietoa miksi olin merkinnyt kyseisen kohteen, sillä ainut mitä löysimme kyseiseltä niemeltä oli tuulivoimaa - paljon. Tuulivoima tuulisella saarella on hyvin yleistä ja kaikkialta minne Gotlannissa ajaa löytää kyseisiä tuulivoimaloita, mutta Näsudden oli niiden keskittymä. Se oli itseasiassa aika karmaisevaa. Erityisesti sain kylmiä väreitä niistä jättimäisistä tuuliviiristä, jotka olivat paikoillaan - ne olivat epäilyttäviä. Ymmärrän nyt täysin koirien epäluulon paikoillaan olevia kiviä kohtaan, sillä liikkumattomassa tuuliviirissä on jotain todella pelottavaa ja ahdistavaa. Ne ovat arvaamattomia. Ja kun pysähdyimme niitä katselemaan niin se ääni, se oli karmiva =/ Voisin kuvitella kauhuelokuvan sijoittuvan kyseisten vekottimien lähelle. Pimeällä minnuu ei saisi sinne kirveelläkään. Tähän asti olin pitänyt niistä, mutta Näsudden sai miut toisiin ajatuksiin, ne ovat luonnottomia vekottimia. Ihoni menee vieläkin kananlihalle, kun vain ajattelen niitä =/ Jaiks...

Lopulta monen tunnin ajelun jälkeen pääsimme Gotlannin eteläkärkeen "Englannin nummille". Tie Hoburgeniin oli lumoava. Ohitimme Bottarven ja Vamlingbon kirkon, joihin miun on pakko tulla joku toinen kerta, niin kiehtovilta ne vaikuttivat, mutta Hoburgen: se oli satumaa =)

Kyltissä luki Kaunis rannikkotie eikä se luvannut turhia. Kylmäkivimuurit ympäröivät peltoja ja gotlantilaisia maatiloja ja kun pääsimme merenrantaan niin Husryggen lumosi meidät. Käsittämättömiä "nummimuodostelmia" rannikkoa myötäillen. Pysähdyimme Kättelvikenin hiekkakivilouhimolle. Kesäaikaan paikan päällä on museokin avoinna, mutta nyt pääsimme ihailemaan vain rakennuksia.

Koska "nummet" kiehtoivat meitä niin tietenkin päätimme kiivetä niille maisemia ihailemaan - ja kyllä se olikin sen kiipeämisen arvoista. Sieltä sai kokonaiskuvan hiekkakivilouhimostakin =)

Ajoimme vielä tietä eteenpäin ja päätimme käydä tervehtimässä Hoburgsgubbenia ja hänen luolaansa =) Ja koska olimme Gotlannin eteläkärjessä niin pitihän meidän kiivetä ylös ihailemaan maisemia joka suuntaan.

Matkan yhteenvetona voisi sanoa paljon merta, Gotlannin karuutta ja tasaisuutta, mutta myös kiipeilyä ja peltojen vihreyttä, jalopuiden uskomatonta ruskanloistoa, mielenkiintoisia ja erikoisia teitä, outoja tuulivoimaloita ja ystävällisiä ihmisiä. Luokkatoverini mielestä Gotlanti on aivan liian idyllinen hänen makuunsa - täältä kun on vaikea löytää ränsistynyttä taloa tai edes piharakennusta. Kaikkialla on vain kaunista ja siistiä, liian idyllistä ;) Mutta mie rakastan sitä! Rakastan gotlantilaisia valkoiseksi kalkittuja kivitaloja ja niiden värikkäitä ikkunanpuitteita, kylmäkivimuureja pellon ja tien laitamilla, lampaita ja lehmiä käyskentelemässä niillä. Mie rakastan Gotlannin outoa ja salaperäistä luontoa, sen karuutta ja vihreyttä, outoja piikkipensaita, matalia mäntypuita, upeita jalopuita, merta ja tuulta, kaikkea. Mitä enemmän näen ja koen, sitä enemmän rakastun. Kyllä. Mie voisin sua täällä, mie todella voisin, mutta mitä tekisin siihen en osaa vielä vastata.

Nyt olen käynyt niin Gotlannin pohjois- kuin eteläkärjessä sekä Gotlannin korkeimmalla kohdalla niin Lojsta Hedilla kuin Sliten Cementa-tehtaan piipussakin =) Niin ajoimme Lojsta Hedin kautta kotia - tai ainakin niin luulemme. Se on Gotlannin korkein kohta ja kartassa se on keskellä tietä ja olihan se hiukan korkealla, mutta ei sieltä mitään nähnyt kun se oli keskellä metsää, joten en voi sanoa sen olleen mitenkään erikoinen kokemus ;) 82 metriä meren pinnan yläpuolella ei kuitenkaan ole paljoa, ei Cementa-tehtaan 100 metrin jälkeen ;) Mutta nyt on sekin koettu ;)

Karttaan jäi vielä monta ympyröityä kohtaa, jossa emme ehtineet - emmekä jaksaneet - käydä, joten autoretkiä tulee vielä monta kappaletta. Tarkoitus olisi keväällä kiertää monta paikkaa, jotka eivät enää tähän aikaan vuodesta ole auki - mm. kirkkoja, Bunge-museet, vikingby, Bottarve jne... - joten ei tämä Gotlanti ihan heti ole läpi käyty. Ja niin sinne Lilla ja Stora Karlsöhönkin on päästävä ja Öölantiin, jep jep. Näillä näkymin - tai siis ainakin toistaiseksi - suomalaisia vieraita ei ole odotettavissa ennen joulukuuta, jolloin ehkä perheeni saapuu käymään, mutta sekin on vielä epävarmaa. Nyt siis saan keskittyä opintoihin taas ja kokemaan miun Gotlantia muiden Gotlannin sijaan. Järkytyin kun tajusin, että lähden 7 kuukauden päästä pois! Paitsi jos saan kesätöitä täältä, niin sitten olen täällä pidempään ;) Olen hidas ja tarvitsen aikaa, siksi 7 kk on miulle vähän kun toisille se on ikuisuus. Mutta onhan se sentään 7 kk - lasi on siis puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä =) On tässä vielä aikaa =)

Sanna ja öiset ideat

2009-10-20T23:09:00.003+03:00

Lennän taas jossain korkeuksissa, leijun ilmassa enkä voi olla hymyilemättä typerästi. Tämä tunnetila on niin tuttu, mutta silti aina välillä luulen, etten enää joudu sen pauloihin, mutta aina kun joudun nautin joka sekunnista =) Tällaista elämän pitäisi olla!

"Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet."

kuten Muumipappa totesi =D Olen täysin samaa mieltä =D Rakastan tätä tunnetta, kun kaikki on mahdollista ja elämä avoin seikkailu jokaiselle, joka vaan uskaltaa ottaa sen vastaan. Ja senhän mie taas teen, kuten aina - en voi olla kokeilematta ;D Täydellistä... Tämä siis vaan taas yhden elokuvan ansiosta ;) Mie ja elokuvat... Se on taas ihan oma tarinansa... ;) Palataanpa siis otsikon aiheeseen kiltisti =D Sanna ja öiset ideat.

Miten yöaika onkaan niin epätodellista, ihan oma maailmansa. Silloin ei päde mikään universaali aika eikä myöskään fysiikan lait muusta puhumattakaan. Aivan käsitämätön ajanjakso joka ikinen vuorokausi. Ne onnelliset, jotka nukkuvat vaeltavat käsittämättömissä tai ainakin edes salaperäisissä unimaailmoissa ja ne jotka valvovat murehtivat aiheita, jotka päivänvalossa eivät ole ostoslistan pohdintaa suurempia asioita. Ja mie, mie saan silloin ideoita, jotka vievät niin univelat kuin järjenkin pois tullessaan. Kellonajalla ei ole väliä eikä myöskään seuraavan päivän velvollisuuksilla tai millään muullakaan järkevällä. Silloin tunne vie, ideat tulevat ja mie valvon suuren inspiraation vallassa ideoiden niin paljon, etten mukana pysy. Niin siinä aina käy, aina, enkä voi muuta kuin nauraa ja mennä mukana =D

Mitä siis ideoin viime yönä? Suomi-iltaa =D Ajatus siis lähti jostain, ei mitään aavistustakaan mistä, mutta olen ajatellut, että olisi kiva kiittää jollain lailla ihania luokkatovereitani kaikesta, mitä he ovat miulle tehneet ja ylipäätään siitä, että he ovat ottaneet miut niin avosylin vastaan ja sitten tuli idea salmiakista, karjalanpiirakoista, suomalaisesta musiikista ja.... siitä se vaan lähti ja paisui pullataikinaksi - miulla noi hiivalla leipomiset ovat aina onnistuneet ;) Niin. Ideoita tuli satoja, mutta perusidea tällä hetkellä on että voisin viettää Suomen itsenäisyyspäivää pitämällä ystävilleni täällä Suomi-illan =) Tarjolla siis olisi joitain suomalaisia nautintoaineksia - salmiakkikossu ja lakkalikööri on jo laitettu tilaukseen laivalta ;) - suomalaisen musiikin, valokuvien ja tuotemerkkien kera. Olen alkanut keräämään jo YouTubesta suomalaisten artistien musiikkia ja vaikka olen kerännyt tällä hetkellä vain yhden kappaleen jokaiselta bändiltä, jonka olen keksinyt niin jo nyt kappaleita on lähes 50 ja olen jo keksinyt yli 50 bändiä lisää - onko Suomessa todellakin näin monta artistia?!!! Omista valokuvistani aion kerätä Suomen luontoa, ihmisiä ja rakennuksia kuvaavat valokuvat ja teen niistä näytönsääställe diashown, joka voi pyöriä taustalla. Netistä tilaan Suomen (tai koko Skandinavian) kartan, johon tietenkin merkitsen niin Helsingin, Turun kuin Punkaharjunkin ja asukasluvut ym. tällaiset faktat. Katonrajaan tauluhihnoille teen suomenlippu-koristenauhan, sellaisen mitä pienenä tehtiin joulukuuseen. Seinälle teen julisteita ja tietoiskuja Suomesta käsittäen Suomen historiaa, kuuluisia suomalaisia ihmisiä, tuotemerkkejä, mistä Suomi ylipäätään tunnetaan. Ja niin siihen karttaan ois tarkoitus merkitä mitä alueita Suomelle on aikoinaan kuulunut ja milloin ne on menetetty. Täältä löytyy Marimekon liike, josta aion hankkia ainakin servetit jos en muutakin rekvisiittaa. Tarjolla on Fazerin suklaata (jo kolmea löysin tänään), toivon mukaan myös karjalanpiirakoita munavoineen (toivottavasti kaupan pakastealtaasta, mutta pakon edessä teen itse piirakatkin), vatruskoita aion tehdä ja jotain muuta, mutta en ole vielä päässyt niin pitkälle. Paikallisesta Alkosta eli Systembolagetista löysin jo Lapin Kulta-olutta ja Finlandia-vodkaa (pienen pullon), jota voi laittaa glögiin tai maistella snapsina sellaisenaan. Ja siis salmiakkikossua ja lakkalikööriä on jo tulossa. Ikkunalle tietenkin hankin yhden valkoisen ja yhden sinisen kynttilän, sillä sinivalkoisia kynttilöitä täältä tuskin löytyy ja ne sytytetään klo 18 (tai klo 17, joka on Suomen aikaan klo 18). Kutsut noudattavat itsenäisyyspäivän teemaa kertomalla Suomen itsenäistymisestä ja väritys tietenkin on sinivalkoinen. Kirjastosta aion käydä hakemassa kasan Suomesta kertovaa kirjallisuutta, ainakin suomalaisista rakennuksista löytyy ruotsiksi kirjoja. Netin kautta aion tilata erilaisia esitteitä Suomesta ja suomalaisista tuotemerkeistä, luulisi onnistuvan. Illan tarkoituksena on tuoda Suomea niin tutuksi kuin miun vaan on mahdollista tuoda omalla tietämykselläni ja kaikella muulla mahdollisella tavalla mitä vaan keksin =) Siistii =D Moni asia on vielä vaiheessa, mutta tämän kaiken olen tehnyt viime yönä =) Ja itsenäisyyspäivään ON aikaa, joten ehdin tehdä vielä vaikka mitä ;) Ai niin. Oveeni teen koristeeksi Suomenlipun, jotta porukka löytää perille ;D Olen niin innoissani =D

Kyllä mie tykkään, kun saan näitä inspiraation hetkiäni, mutta miksi ne tapahtuvat aina öisin?! Juuri silloin kun pitäisi nukkua - tai kun muut nukkuvat ;) Toisaalta, osaan muuttaa huonekalujen jäsjestystä jo hiljaan - vuosien kokemus takana ;D Mutta olotila on kyllä aivan mieletön - ja väsynyt ;) Tästä tulee vielä jotain ja vaikkei tuliskaan niin tätä on jo niin kiva suunnitella, että sekin jo riittää miulle =D Hihii =D

Niin. Ja miksi miun ois pitänyt nukkua viime yönä? No koska miulla oli tänään ensimmäinen tenttini ruotsiksi. Itse asiassa se oli koko luokalleni ensimmäinen tentti =D Tämä kertonee miten harvinaisia tentit täällä ovat, pääasiassa kaikki hoidetaan (älyttömän pitkillä) esseillä tai kotitenteillä. Niin, ja miten se meni? Loistavasti, jos ajattelee, että se oli ensimmäinen ruotsinkielinen tenttini, mutta jos ajattelee asiasisältöä ja ruotsinkieltäni niin kohtalaisesti: aika loppui kesken. Mutta tentin vaativuudesta tai aikaavievyydestä kertonee ehkä myös se, että luokaltani vain yksi lähti ennen aikarajan päättymistä, joten en ollut yksin loppuun saakka. Jos miulla olisi ollut enemmän aikaa niin lopputulos olisi ollut parempi, mutta kun ajattelee että tein kaiken ruotsiksi nopeasti vastaten kuitenkin kaikkiin kysymyksiin, joita oli 12 kpl 2-6 pisteen kysymystä + 3 kpl 10 pisteen kysymystä, niin miusta kuitenkin aika hyvin =) Täällä muuten tentaattorit merkkaavat vessakäynnitkin minuutilleen ylös ja kuri on todella tiukka ja kaikki älyttömän tarkkaa... Mutta selvisin hengissä ja kyllä se nyt läpi meni - mutta ei tule täysiä pisteitä, höh ;)

Huomenna saan taas vieraan koti-Suomesta, joten hiljenen taas hetkeksi. Luokkatoverini Turun koulusta saapuu ihmettelemään Gotlannin menoa =) Edessä on taas uusi seikkailu uuden ystävän kanssa, saa nähdä mistä löydämme vielä itsemme ja mitä löydämme =) Ideoita Suomi-iltaan niin tarjoilun puolelle kuin muuallekin otetaan vastaan! =)

Bilutflykt till Fårö

2009-10-18T14:52:00.030+03:00

Tiedän, että miun pitäisi lukea tenttiin, mutta kun en millään malta. Kävimme meinaan eilen ajelemassa Pohjois-Gotlannissa luokkatoverini ja hänen sisarustensa kanssa ja se oli niin upea reissu, että pakkohan siitä on tänne kirjoittaa ;D Kuvia tuli taas otettua liikaa, mutta kun ne maisemat, ne maisemat!!!! Joo, pakko purkaa tänne tätä mieltöntä tunnetta =D Tässä tulee!!!

Vuokrasimme auton Mickeltä, joka vuokraa käytettyjä autoja opiskelijoille hurjaan 20 €:n hintaan ;) Ei paha siis lainkaan. Ja kun bensakin on hitusen verran halvempaa täällä Ruotsissa kuin Suomessa, niin ei se autoilu täällä pienellä saarella niin paljoo maksa. Lähdin siis ilomielin kuskiksi ajokortittomille, pääsinhän samalla itsekin ihailemaan taas kerran kaunista Gotlantia.

Syksy ja ruska on täydessä loistossaan täällä, mikä teki autoretkestämme nautinnollisen. Mie hoin koko matkan ajan tyhmästi vain, että "täällä on niin kaunista" ja "katso nyt tuotakin!", josta tosin takapenkin sveitsiläiset eivät ymmärtäneet muuta kuin onnellisen huokailuni, jolle he vain naureskelivat =D Päätimme lähteä pohjoista kohden, Fårön saarelle, sillä sveitsiläisvieraamme olivat aika innoissaan merestä, jota Sveitsissä ei ole. Fårön luonto on muutenkin ainutlaatuinen ja karu, joten ajattelimme sen ilahduttavan niin vieraita kuin myös meitä.

Lähtiessämme Visbyssä satoi vettä, mikä hiukan latisti tunnelmaa, mutta ruska pelasti muuten niin harmaan alun. Taivaalla pilkahteli kyllä välillä sinistä taivasta, joten elimme toivossa, että sade lakkaisi edes hetkeksi, mutta luonto päätti ilahduttaa meitä vielä enemmän, sillä jo puolessa välissä matkaa aurinko alkoi paistamaan ja kontrasti auringonpaisteessa loimottavien ruskan värien ja mustan taivaan välillä oli uskomaton! Siitä huokailuni ;)

Ruten unelmakahvila oli suljettu, minkä vuoksi suuntasimme suoraan lautalla Fåröhön ja Raukområdelle eli Raukkialueelle. Tämän reitin alussahan kävimme myös Turun ystävieni kanssa, mutta emme ajaneet ensimmäistä raukkia pidemmälle, minkä vuoksi olin ihan täpinöissäni, kun tiesin, että saan ajaa koko reitin (7 km) läpi =) Turun ystäväni ovat varmasti tyytyväisiä tästä tiedosta ;D Tie kulki aivan merenrannan läheisyydessä mutkitellen samalla lailla kuin merenpoukamat, joten vaikka olisi satanut, niin kokemus olisi ollut vaivan arvoinen =)

Ok, sää oli tällä kertaa upea, minkä vuoksi meidän ei tarvinnut istua vain autossa, joten mie otin paljon kuvia, koska kaikki oli niin kaunista ja meri kiehtova... Jopa ensimmäisellä raukilla, jossa olin jo käynyt, löysin uutta kuvattavaa ja ihailtavaa =) Ja muistutukseksi: kuvia klikkaamalla saa ne suuriksi.

Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen kaikki olikin miulle yhtä uutta kuin vieraillemme, joten innosta hyppien otimme kuvia aallokkoisesta merestä ja oudoista kivistä/kallioista.

Ja pääsinhän mie vihdoinkin sinne kaipaamaani gotlantilaiseen kalastajakylään tai miten sen nyt suomentaisi, Gotländska fiskeläge.

Paikka oli kaunis ja niin karu, mutta ei sitä voinut kuin ihailla.

Tie päättyi Langhammarsiin, jonka nähdessäni kiljahdin riemusta: miulla oli seinälläni juliste juuri täältä =D Täällä seisoo miehenpää-raukki katsellen merelle tai rannalle, miten kukin sen haluaa nähdä ;)

Meri oli taas upea ja alueen vihreys ihana kontrasti vaalealle kalkkikivelle.

Raukområdenin jälkeen suuntasimme Fårön etelärannikolle katsomaan Fårön majakkaa, jonne olin itsekin himoinnut pääseväni jo pidemmän aikaan. Tämä oli uusi tuttavuus meille kaikille, joten kukaan ei ollut osannut varautua siihen pieneen kiemuraiseen tiehen, joka meitä odotti. Suomalainen rallikuskin himo heräsi miussa ja niinpä kaasujalkaa piti painaa hiukan enemmän kuin tarve oli ;) Kyllä myö silti tiellä pysyttiin, ei hätää ;D Olisin oikein mielelläni voinut muuttaa majakanvartijaksi, sillä itse majakka mökkineen ja rantoineen oli niin kotoisa...

Fårön kauneus teki minnuun suuren vaikutuksen. En ole varma, voiko Fårötä kauniimpaa paikkaa olla olemassa, mutta toisaalta tarvitseeko ollakaan. Koska olin kuskina en kyennyt ottamaan kuvia automatkamme maisemista, jotka olivat täynnä gotlantilaiseen tyyliin rakennettuja kivitaloja kivimuureineen, pellot täynnä mustia ja harmaita lampaita käyskentelemässä, vanhoja tuulimyllyjä ja mieletöntä ruskaa joka puolella minne vain silmä osui. Voisin hyvin kuvitella itseni asumassa siellä, kuten elokuvaohjaaja Ingmar Bergman aikoinaan asui. Se ei todellakaan olisi huono paikka asua. Pieni saari tuntui isolta, vaikka koko saarella ei ollutkaan yhtään ravintolaa auki, mutta kuulemma siellä jossain on kauppa - emme törmänneet siihen matkallamme. Ehkä vielä tämän vuoden aikana, tai joskus myöhemmin, vuokraan pyörän ja ajelen siellä kaikessa rauhassa. Kuten Gotlanti niin myös Fårö ei ole korkeuseroilla pilattu, vaikka muutama mäki sieltä löytyikin. Sveitsiläiset vieraamme naureskelivat kommenteillemme "berg", mikä merkitsee ruotsiksi niin vuorta kuin kalliotakin: ne pienet mäennyppylät eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna Sveitsin vuoriin ;D

Kotimatkalla päätimme ajaa vaihtoehtoista reittiä kotiin, joten suuntasimme vielä pieneen paikkaan nimeltä Ar. Nimestä ei voi päätellä mitään, olimme vain kuulleet, että se voisi olla kaunis paikka käydä, joten koska meillä oli auto niin ajattelimme kokeilla. Näky oli uskomaton! Asiaan varmasti vaikutti mustaa puhuva taivas kontrastina valkoiselle kalkkikivelle, mutta joo: oli se käymisen arvoinen paikka ;)

Kotimatkalla mustat pilvet saivat meidät taas kiinni ja ajoimme vesisateessa takaisin kotia. Visbyssä satoi siis yhä, joten olimme erittäin tyytyväisiä, että olimme lähteneet reissuun =) En väsy ihmettelemään miten näin pienellä saarella voi olla näin paljon nähtävää ja olen nähnyt vasta murto-osan. Luokkatoverini sanovat samaa: vaikka he ovat olleet täällä vuoden pidempään kuin mie, niin vielä Visbystäkin löytyy paljon sellaista, josta he eivät ole tienneet mitään - saati sitten koko saarelta. Ei, en tule väsymään Visbyhyn tai Gotlantiin, sen lupaan. Voi olla, etten saa tarpeekseni tästä, mutta tarvitseeko minun saadakaan... Tämä on miun koti vielä monta kuukautta, miulla on vielä kaksi kokonaista vuodenaikaa kokematta ja hiukan kesän alkuakin. Miten paljon vielä ehdin nähdäkään =) Ihanaa ;D

Sanna 33 v. =)

2009-10-16T11:59:00.035+03:00

En yleensä tykkää viettää syntymäpäivääni mitenkään, miulle riittää, että saan olla itsekseni ja katsoa elokuvan ja syödä jotain hyvää. Toki olen aina otettu, kun ihmiset muistavat syntymäpäivääni jotenkin, mutta en odota sitä. Tänä vuonna kaikki oli toisin, en oikeastaan tiedä miksi. Ehkä siksi, että en ole kotona, ehkä siksi, että olen "yksin" täällä, ehkä siksi, että miusta on hauskaa ajatella olevani 33-vuotias vaihto-opiskelija ;) En tiedä, mutta tänä vuonna sain syntymäpäivästäni enemmän iloa irti kuin moneen vuoteen =)

Onnittelukortteja Suomesta alkoi tipahtelemaan jo edellisen viikon perjantaina ja kasasin ne kaikki vain yhteen kasaan, sillä halusin lukea ne vasta keskiviikkona, virallisena syntymäpäivänäni. Paketteja kotoota alkoi tulemaan maanantaina ja niitä tulikin kiitettävä määrä: sydämellinen kiitos teille kaikille vielä kerran <3 Ette usko, miten paljon piristitte elämääni täällä!!! Vaikka perinteisesti olen säästänyt pakettien avaamisen ja korttien/kirjeiden lukemisen kyseiselle aamulle, totesin tiistai-iltana, että jos en halua herätä kukonlaulun aikaan seuraavana aamuna - ja kukonlaulun aikaan miun piti herätä jo koulunkin takia - niin voin ihan hyvin avata paketit jo tiistai-iltana klo 23 jälkeen, sillä Suomessahan kello on silloin jo yli puolen yön =) Niinpä avasin paketit ja luin kortit sekä kirjeet jo tiistai-iltana ja itkin onnesta <3 Niin paljon ihania lahjoja, lämpimiä ajatuksia ja rakkaita ihmisiä - itkettää vieläkin, kun ajattelen asiaa ;) Kiitos <3 Nyt kaikki kortit ovat seinälläni ja lahjat tallessa odottaen syömistä - tai jo syötynä ;) - tai käyttöä. Moni lahja on jo ollut käytössä, mm. kummipoikani perhe lähetti miulle ihanat korut, joita pidin koko syntymäpäivän päälläni ja sain paljon kehuja niistä =)

Koulupäivä ei onneksi ollut sekään mikään tavallinen koulupäivä. Toisaalta ne, jotka muistavat 30-vuotispäiväni, muistavat myös, ettei sekään päivä ollut tavallinen työpäivä - kiitos inventaarion ;) Meillä oli edessä retki Sliten Cementa-tehtaalle kivikurssiin liittyen ja koska en koskaan aiemmin ollut käynyt missään isossa tehtaassa, odotin mielenkiinnolla sitä =) Ilmassa oli totisesti syksyn tuntua, kun kävelin läpi vanhan kaupungin katuja. Tuuli tuiversi joka paikasta ja nautin myrskystä auringonpaisteessa. Myös meri oli upeaa katseltavaa.

Pakkauduimme porukalla bussiin, mukana oli myös luokallinen suunnittelijoita ja suuntasimme Gotlannin itä-rannikolle Sliteen. Siellä meitä odotti Cementa.

Pääsimme ensiksi tutustumaan kalkkiven louhimiseen. Siis niille tiedoksi, jotka eivät tiedä, sementti valmistetaan kalkkikivestä polttamalla 1400 asteessa, minkä jälkeen siihen lisätään mm. kipsiä.

Louhitun kalkkikiven kuljetukseen on tällaiset mukavat autot ;) Ne jaksaa kuljettaa 80 000 -95 000 kiloa kiveä kerralla ;) Jep, jep. Tottakai osa porukasta kiipesi ohjaamoon fiilistelemään =D

Louhimisen jälkeen kivet murskataan maksimissaan 80 mm kokoisiksi.

Ja sen jälkeen ne kuljetetaan säilytettäväksi ja sekoitettavaksi erilliseen suojaan liukuhihnaa pitkin.

Tämän jälkeen pääsimmekin tutustumaan itse tehtaaseen ja sitä varten saimme päähämme tietenkin kypärät =)

En uskonut, että voisin sanoa mitään tehdasta kauniiksi, mutta Cementan Sliten tehdas oli mielestäni todella kaunis. No tämä vanha rakennus onkin peräisin 1910-luvulta, joten se selittää sen kauneuden, mutta ei tuo uudempikaan ruma ole...

Pääsimme heti ihailemaan maisemia 102 metrin korkeudesta =) Sliten tehtaanpiippu on Gotlannin korkein rakennus =) Toisaalta Gotlannin korkein kohta muutenkin on vain 82 metriä korkea oleva Lojsta Hed, joten voin sanoa, että olimme koko Gotlannin korkeimmalla kohdalla =) Sliten tehdasalue näytti ylhäältä käsin tältä:

Ja maisemat, ne olivat upeita...

Hissiä odotellessa bongasimme kirkkoja =D Kaikki vaaleat pisteet vihreän keskellä ovat kirkkoja =) Kuvan saa suuremmaksi sitä klikkaamalla.

Kalkkikivi sulatetaan 80 metriä pitkässä uunissa, joka on vuorattu tiilillä ja pyörii koko ajan. Lämpötila kyseisessä uunissa on 1450 astetta...

Polttamisen jälkeen klinkkerit jäähdytetään ilman avulla ja varastoidaan, minkä jälkeen niihin lisätään kipsiä ym. lisäaineita, minkä jälkeen ne jauhetaan sementiksi tälläisessä putkessa.

Tämän jälkeen ne säilötään siiloihin ja kuljetetaan ympäri maailmaa =) Sellainen oli sementin tarina =)

Oli hienoa käydä Gotlannin korkeimmalla kohdalla syntymäpäivän kunniaksi, mutta kyllä ilta oli kuitenkin parasta koko syntymäpäivässä. Syntymäpäiväni oli paljastunut jotain kautta luokkatovereilleni ja heidän mielestään sitä piti juhlistaa. Niinpä he kutsuivat miut luoksensa illaksi ja lupasivat tarjota ruotsalaista kotiruokaa =)

Pidän ihan älyttömän paljon kahden parhaan luokkatoverini kodista - ja heistäkin =) - mutta näin illan pimetessä se oli vielä kauniimpi kuin yleensä. Koti oli koristeltu kynttilöillä ja taustalla soi koko illan Euroviisukappaleet vuosien varrelta, sillä hekin tietävät jo, että rakastan Euroviisuja. Lisäksi kun paikalla oli vielä Hugo-koira, niin en olisi voinut saada parempaa vastaanottoa =)

Tarjolla oli siis ruotsalaisia lihapullia ja perunoita soosin, puolukkahillon ja maustekurkkujen kera ja juomana Pink Limonadea =) Täydellistä!!!! =D Ja oli muuten mielettömän hyvää...

Ruoan jälkeen pöytään kannettiin upea syntymäpäiväkakku =) En muista milloin viimeksi miulla on ollut synttärikakku... Kun täytin 12 v.? En todellakaan muista, mutta tämä oli kyllä aivan mahtavaa =) Olin niin otettu.

Yritimme änkeä neljään pekkaan koko kakun, mutta emme ihan onnistuneet siinä, joten sain sitä vielä matkaevääksikin =) Ilta huipentui elokuvaan The Boat That Rocked, jonka olin halunnut nähdä jo pitkään, joten nyt se onnistui. Luokkatoverini olivat ihan vahingossa lainanneet kyseisen elokuvan tätä iltaa varten =) Kotiin hipsin vasta aamutunneilla väsyneenä ja niin onnellisena täysikuuta ihaillen =) Aivan täydellinen syntymäpäivä =) On ihanaa olla 33-vuotias =D

Viimeiset kivikurssin käytännön hommat

2009-10-16T09:31:00.042+03:00

Nyt kun sain inspiraation, niin päätinpä samantien kirjoittaa sitten tänne myös kivikurssini viimeisistä käytännön hommista. Vaihto-oppilaiden palattua koteihinsa, arkemme palautui ennalleen ja jouduimme taas totuttelemaan olemaan vain oman luokkamme kesken. Täytyy myöntää, että Väskindessä oli aika tyhjän oloista kun paikalla oli vaan myö, mutta nopeasti siihen tottui.

Kalkkimiilun ja rappaamisen jälkeen meillä oli kivenkonservointia ja kivenhakkausta, jotka molemmat olivat mielenkiintoisia. Kivenkonservoinnissa pääsimme testaamaan erilaisilla ainesosilla kivenpakkausta ja koska "paikkasimme" kalkkikiveä niin teimme seoksen kalkkikivijauhosta ja sementistä,

mutta myös ihan huvin vuoksi hiekkakivijauhosta ja sementistä.

Sitten kokeilimme näiden seosten eroa kivelle levittämisessä ja jälkimmäinen oli huomattavasti hienojakoisempaa, mutta toisaalta ensimmäinen oli aivan liian rakeista kiven rakenteeseen nähden, mutta olo oli aika professionaali, kun työskenteli maailman pienimmillä välineillä ;D

Päätimme kivenkonservoimisen retkeen etelä-Gotlantiin - yllätys, yllätys - kirkkoja katsomaan, mutta koska olen luvannut esitellä kirkot erikseen täällä syksyn pimeinä iltoina niin, niin jätän kirkot ulos retkestämme ja keskityn muuhun, sillä oli siellä muutakin kaunista =)

Aloitimme retkemme Hafdhemistä, jossa oli talon kokoinen kirppis =D Tällainen on aika yleistä täällä Gotlannissa, autolla ajaessa ympäriinsä on "Loppis"-kylttejä joka paikassa osoittaen ihmisten koteihin tai edes talliin. Paikka oli idyllinen ja oikea aarrepaikka, mukaan tarttui melkein jokaiselle jotain. Mie ihailin yhtä mekkoa, mutta sitten totesin, että ei, ei nyt, ja se jäi piha-aittaan roikkumaan. Paikalliseen tapaan myyjät tulevat paikalle kun vain soittaa heille, joten häntä odotellessa pidimme kahvitauon =)

Kirkkojen lisäksi kävimme tutustumassa Kattlundin museopihaan, joka olikin lumoava. Sen vanhimmat osat olivat 1200-luvulta, mutta kivikartanoa oli laajennettu myös 1400-, 1800- ja 1900-luvulla. Tien toisella puolella oli vanhaa ja uutta tuulivoimaa rinta rinnan ;)

Retkeen sisältyi muutama kirkkoa näiden lisäksi, mutta kerron niistä siis joskus myöhemmin =)

Kivenrestauroinnin jälkeen olikin aika oppia, kuinka kiviä pilkotaan paloiksin suunnitelmallisesti ja seuraava viikko vierähti siinä. Työkaluinamme meillä oli erilaisia talttoja ja vasaroita ja kivenä kalkkikivi, hiekkakivi ja graniitti. Niille, jotka eivät tiedä kivien kovuuksista mitään, voin kertoa, että hiekkakivi on kaikista pehmein ja sitä käytetään Gotlannin kirkoissa yleensä kaikkeen koristeluun ja kastemaljoihin, koska sitä on helpoin muokata. Kalkkikivi on seuraavaksi kovin kiviaines, jota on myös suhteellisen helppo työstää ja lähes kaikki Gotlannin kivikirkot ovat kalkkikivestä, kuten myös talot ja aidat, sillä se on myös kestävä. Täällä on kyllä myös hiekkakivestä tehtyjä kirkkoja. Ja graniitti on kovinta, kuten suomalainen tietää, mutta kyllä sitäkin pystyy työstämään, minkä tämä viikko todisti. Toisilla on voimaa ja taitoa, toisilla ei - voitte arvata kumpaan ryhmään mie kuuluin ;)

Suoritimme kivenhakkuun tällaisilla lavereilla hiekan päällä, että kivi pysyisi paikoillaan - ei pysynyt. Tässä näkyy myös työkalujamme.

Kivenhakkuu aloitetaan yhden sivun suoraksi tekemisellä kanttiraudalla, kuten ruotsiksi sitä kutsutaan. Kiveen piirretään viiva ja sitten aletaan hakkaamaan kiveä viivaa seuraten päästä päähän niin kauan kunnes kivi lohkeaa. Välillä siihen meni enemmän aikaa, välillä siihen meni muutama minuutti ja usein se ei lohjennut todellakaan sieltä mistä piti ja ei kun alusta taas. Mie työstin kolme eri kiveä, sillä ne hajosivat eri vaiheissa ja lopussa olin aika väsynyt - mutta en ollut ainut.

Kun kivi oli saatu lohkaistua sieltä, mistä pitikin ja kiven yksi kivu oli suhteellisen suora, oli aika alkaa tekemään reunakantteja. Nämä kantit tehtiin siihen reunaan, minkä halusi sileäksi. Suorakulmalla merkittiin reunaan suora viiva, jota alettiin bredmejselillä eli suomeksi leveällä taltalla hakkaamaan viivan mukaisesti.

Suoralla viivaimella sitten tarkistettiin, että kantti oli suora eikä valoa näkynyt lainkaan viivaimen alta, minkä jälkeen kahden suorakulman avulla piirrettiin vastakkaiselle sivulle viiva kantin suuntaisesti

ja hakattiin sitten sekin kantti suoraksi. Kun kaksi vastakkaista kanttia olivat valmiit, piirrettiin niiden väliin viivat ja tehtiin päätykantitkin, minkä jälkeen kivi näytti tältä.

En edes kehtaa kertoa, kuinka kauan miulla meni, että sain kiveni tähän vaiheeseen... ;) Sitten olikin vuoro hakata pois kanttien keskellä oleva ylimääräinen kivi. Se tapahtui tekemällä ruudukko kiven pintaan spikmejselillä eli naulataltalla ja hakkaamalla kiviaines pois.

Kun ylimääräistä kiviainesta oli enää pari milliä siirryttiin naulataltasta leveimpään talttaan ja alettiin diagonaalisesti hakata pintaa sileäksi nurkasta nurkkaan talttaa koko ajan samansuuntaisesti pitäen.

Jos halusi, sai tehdä kalanruotokuviotakin:

Sitten kun sivu oli valmis sai alkaa tekemään seuraavaa sivua, mutta mie en koskaan saanut edes ensimmäistä sivua valmiiksi...

Miulle tuskaisen kalkkikiven jälkeen olisi ihana päästä hakkaamaan pehmeää hiekkakiveä: se oli kun olisi kuumalla veitsellä voihin työntänyt =)

Se oli helppoa ja nopeaa, eikä vaatinut voimia lainkaan, mutta jos käytti liian paljon voimaa, saattoi käydä näin:

Muiden mielestä siis hiekkakivi oli huonoa ja arvaamatonta, kun mie taas rakastin sitä ;)

Graniitti olikin sitten ihan oma lukunsa. Sen halkaiseminen tarvitsi voimaa, joten en edes yrittänyt moista.

Mutta kun se oli halki, sen työstäminen oli helppoa! Graniitti on siitä kiva kivi, että se ei lohkeile miten sattuu, joten sen työstäminen on hallittua ja se lohkeaa juuri sieltä, mistä haluaakin, joten se oli yllättävän mukava tuttavuus =) Mie innostuin kanttaamaan kiveä nopeammin kuin omaa kalkkikiveäni, mutta keskityinkin etenemiseen kanttien suoruuden sijaan enkä tehnyt niitä muutenkaan sääntöjen mukaisesti ;)

Tähän päättyi käytännönharjoittelumme Väskindessä, 5 viikkoa sitä kestikin =) Tästä eteenpäin opintomme on enemmän ja vähemmän koululla tapahtuvaa, joten mielenkiinnolla odotan sitäkin, tavallisia luentoja. Toisaalta käytöntö seuraa meitä koko ajan eri projektien muodossa, joten "tylsää" meille ei ehdi tulemaan ;) Rakennusfysiikassa pääsemme tekemään projektia kirkossa ja voitte vaan arvata, miten innoissani siitä olen ;) Aivan mahtava alku - vaikkakin fyysisesti todella uuvuttava - tämä Väskinden jakso oli, käytäntöä ja teoriaa rinnakkain koko ajan. Tämän jälkeen kirjoitin sen 36 sivua tekstiä tästä kaikesta ja luin 10 kirjaa, ainakin silmäillen, joten voin sanoa jotain oppineeni kivestä - ruotsiksi ;) Mutta se täytyy sanoa, että ennen tätä kurssia pidin kivitaloja tylsinä, rumina ja kylminä, mutta nyt rakastan niitä, sillä ne ovat todella persoonallisia - ainakin täällä Gotlannissa =) Voisinpa hyvin itsekin asua tällaisessa tai jopa rakentaa tällaisen, ei se niin vaikeaa ole =) Ja ehkäpä hakkaan itse rappuset talooni - tai sitten en ;) Jos on aikaa ja kärsivällisyyttä, niin miksei =) Ensimmäiset 7 viikkoa kivikurssin parissa meni siis nopeasti ja paljon uutta oppien, nyt kohti seuraavia haasteita =)

Botaniska trädgården

2009-10-15T23:10:00.045+03:00

Olin pitkään jo suunnitellut käyväni Visbyn Botaniska trädgårdenissa eli Kasvitieteellisessä puutarhassa, sillä olin kuullut siitä niin paljon hyvää. Se sijaitsee keskellä vanhaa kaupunkia eli muurien sisäpuolella eli ei mitenkään kaukana, mutta en vain saanut mennyksi sinne. Tilaisuus tähän koitui ystäväni täällä ollessa ja kokemus oli unohtumaton.

Vielä syyskuun loppupuolellakin kukkaloisto oli upea ja ympäristö niin lumoava, että palasimme sinne vielä seuraavana päivänä. Tämä teksti kuvineen on kunnianosoitus upealle puutarhalle.

Tulimme sisään Tranhusgatanin puolelta ja puutarha laskeutui alapuolellemme.

Näky portille päin näytti tältä.

Laskeuduimme yrttitarhaan, jossa oli kaariportti.

Yrttitarhan takaa löytyi aivan upea huvimaja, joka vei meidän sydämemme samantien.

Toisena iltana paikallinen kissa totesi ystäväni laukun olevan täydellinen levähdyspaikka ja majoittui siihen mukavasti =) Emme saaneet häntä pois kuin pakottamalla =D

Lumouduin myös huvimajan viereisestä puusta, Kultasateesta, olisin voinut katsella sitä tuntikausia.

Ilmeisesti joku muukin oli rakastunut Huvimajaan ja Kultasateeseen, sillä niiden vieressä oli penkki, joka oli omistettu Fredrikille hänen 70-vuotispäivänään.

Huvimajalta laskeuduimme Aurinkokelloaukiolle.

Aukiosta Paviljonkiaukiolle päin avautuivat ruusut, jotka olivat upeata katsottavaa.

Mutta eipä muutkaan kukat kylmäksi jättäneet ;)

Keskellä puutarhaa virtasi pieni puro.

Jonka takaata, puutarhan eteläreunasta löytyivät S:t Olofin rauniot.

Sen takaata löytyi "Nenä" eli Linnén patsas, jonka on veistänyt puusta Kaj Engströn Fårösta. Sitä oli vaan pakko silittää koko ajan...

Yhdellä puutarhan monista porteista lukee kyltissä: "Har du en trädgård och ett bibliotek, saknar du ingenting."eli vapaasti suomennettuna: "Kun sinulla on puutarha ja kirjasto, et kaipaa mitään muuta." Voimme täysin allekirjoittaa tuon tämän puutarhan jälkeen, mitä muuta ihminen tarvitsee... =)

Puutarhan jälkeen ihailimme vielä Visbyä auringonlaskun aikaan ensiksi meren rannassa ja sen jälkeen kiipesimme ylös sitä ihailemaan. Tässä muutamia otoksia Visbystä auringonlaskun aikaan.

Syksy on saapunut Gotlantiin

2009-10-15T18:47:00.015+03:00

Syksy, suuri rakkauteni, on saapunut vihdoin tännekin. Tuulen voimaa on vaikea sanoin kuvailla, sen voi vain kokea. Se sekoittaa hiukset, vaatteet, ajatukset ja lennättää kaiken turhan pois ja nautin siitä täysin rinnoin =) Välillä pompin kuin pikkulapsi lehtien seassa ja leikin lentokonetta - ehkä nämä ovat oireita vanhenemisesta, täytinhän pari viikkoa sitten 33 v. ;) En väsy katselemaan myrskyävää merta ja sen vaahtopäitä. Välillä tekisi mieli hypätä aaltojen sekaan, mutta vesi on jäistä enkä ole niin hyvä uija, että uhmaisin kohtaloani. Visby on kaunis harmaan sumuverhonkin lävitse, syksyn värit loistavat siitä huolimatta. Olen niin kotonani täällä, että välillä mietin, miten kauan täällä voisi olla ilman, että poistuisi lainkaan saarelta. Täältä saa kaiken tarvitsemansa ja rakastan tätä kaupunkia koko ajan enemmän. En silti osaa nähdä sitä, että asuisin täällä lopun elämääni, mutta jos miun pitää elää kaupungissa, niin en osaa kuvitella parempaa paikkaa kuin Visby on. Tämä on tarpeeksi suuri ja aivan älyttömän pieni, tämä ei koskaan ole ollut mikään suosittu kaupunki, joten mikään aikakausi ei ole ehtinyt pilata tätä omilla erikoisuuksillaan, mutta silti täällä on nähtävissä kaikki vaikutteet. Olen niin onnellinen, että olen juuri täällä enkä missään muualla, tämä on miun paikka, miun koti nyt. Täydellistä.

Olin pitkään hiljaa enkä uskalla luvata, että tulisin tänne tulevaisuudessakaan kovinkaan usein. Paljon on tapahtunut ja haluaisin kertoa ja kuvailla kaikesta, mutta en tiedä jaksanko. Olen saanut ensimmäisen kurssini päätökseen ja kirjoittanut 36 sivua tieteellistä ruotsinkielistä tekstiä viitteineen ja lähteineen ja selvisin siitä hengissä - hilkulla. Perinteiseen Sanna-tapaan siihen kuului aamuun saakka kirjoittelua, koneen ääressä min. 15 h päivässä ja vika yö lainkaan nukkumatta. En todellakaan voi sanoa olevani tyytyväinen tekstiini, mutta siihen nähden miten sen tein niin olen helkkarin ylpeä itsestäni. Nyt tiedän, ettei mikään ole mahdotonta.

Olen nähnyt taas upeita kirkkoja - lisää - ja ajellut autolla ympäri Gotlantia rakastuen siihen joka kerta enemmän. Ystäväni Helsingistä oli täällä ja koin Visbyn hänen kautta uudestaan. Toivon, että jaksan laittaa tänne upeita kuvia Visbyn Botaniska Gardenista, kuten sitä kutsun kun en millään jaksa muistaa mitä se on suomeksi ;) Syntymäpäivänikin oli ja meni Sliten Cementa-tehtaalla 100 metrin korkeudessa ja illalla sain perinteistä ruotsalaista ruokaa - eli perunoita ja lihapullia kastikkeella, puolukkahillolla ja maustekurkuilla - mielettömän syntymäpäiväkakun kera, joten ei sekään mennyt ihan ohitse, vaikka itse en perinteisesti sitä vietäkään. Luokkatoverini vielä soittivat koko illan Euroviisukappaleita vuosien varrelta kunniakseni ;) ja ilta päättyi loistavaan elokuvaan, joten en oikeasti itsekään olisi pystynyt parempaan =)

Paljon on tapahtunut ja on ollut ihanaa - yhä - mutta en vain ole jaksanut jakaa sitä tänne. Pahoittelen asiaa. Opettelen elämistä uudestaan täällä kaukana kaikesta, minkä olen kokenut Suomessa vaikeksi, joten elän uusilla säännöillä täällä ja se on kuin opettelisi kävelemään. Tietää miten se toimii, mutta käytäntö on ihan toista ja sitä väsyy koko ajan. Mutta pikku hiljaa, kuten ruotsinkielenkin kanssa, päivä kerrallaan. Ja niin. On kulunut se maaginen kaksi kuukautta enkä vieläkään osaa kieltä, mutta mie olenkin hidas kaikessa uuden sisäistämisessä, joten olen onnellinen, että olen täällä vielä 8 kk =)

Mutta syy, miksi oikeastaan halusin kirjoittaa tänne, oli koti =) Yhtenä tuska-kirjoittamis-viikkoni aamuna klo 6, kun en ollut vieläkään saanut unta, pohdin millaista olisi nukkua huoneeni toisessa reunassa ja koska kello oli 6 eli aamu, vaikka itse en ollut nukkunut silmäystäkään, niin päätin muuttaa huoneeni järjestystä, sillä eihän sitä kokeilematta tiedä ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Joten ajattelin jakaa teillekin kuvia siitä, millaisessa paikassa asun =) Aloitetaan ulkoota. Tältä näyttää syksyinen kotini eli Birkagatan 8:

Ensimmäinen rakennus on kotitaloni 8A ja korkeampi on 8B, jossa käyn pesemässä pyykkini =) Birkagatan keskustaan päin näyttää tältä:

8A näkyy hitusen verran vasemmassa reunassa. Taloni on gotlantilaiseen tapaan kivitalo, joita olen oppinut rakastamaan kivikurssini aikana ja rakastan niiden rapattuja, epätasaisia seiniä =) Asuntooni mennään kotoisaa käytävää pitkin:

Oveni on tuossa ensimmäinen vasemmalla. Ja kun oven avaa kohtaa tällainen näky tulijaa:

Kirjoituspöytäpisteeni on ollut kovassa käytössä. Kirjoitin esseitä siinä reilun viikon ajan vähintään sen 15 tuntia päivässä ja uusi koneeni kesti sen =D Olen niin tyytyväinen siihen ja ylipäätänsä siihen, että "tuhlasin" ja ostin itselleni uuden koneen. Olen ostanut siihen myös ulkoisen kovalevyn - vahingosta viisastuneena - jossa kaikki tiedostot ovat tallessa. Ja kyllä, nuo tuossa hyllyllä olevat ovat DVD-elokuvia, minkäs keräilijä himolleen voi ;D Täällä on muuten aivan MAHTAVIA elokuvia aivan ÄLYTTÖMÄN edulliseen hintaan. Harmi vaan, että miulla on melkein kaikki kyseiset elokuvat jo, mutta onneksi joka viikko löytyy jotain uutta kokoelmiini ;) Ja joo, katselkaa ja ihailkaa, kuinka paljon kortteja olette lähettäneet =) Sydämellinen kiitos niistä! Ne piristävät niin huonettani kuin mieltänikin joka hetki =)

Sisäänkäynnin vasemmalla puolella on tilava kylpyhuoneeni:

Ja kun huoneeseeni astellaan peremmälle löytyy ikkunan edestä ruokapöytäni ja sen vierestä sänkyni. Uteliaille tiedoksi, että sänkyni tosiaan sijaitsi aiemmin korttiseinäni vierustalla nojatuolini tilalla työpöytäni jatkeena, ruokapöytäni sängyn tilalla ja nojatuoli ikkunan edessä yöpöydän kera.

Ja kun peruuttaa nojatuolini luokse näkee keittonurkkaukseni, josta puuttuu vain uuni, mutta on muuten aivan täydellinen - mitä nyt lämmin vesi, kuten kylmä myös, on luksustavaraa ;)

Tässä oli kiertoajelu kotiini =) Yhtenä iltana taivas takapihallani näytti tältä ja olo oli kuin pumpulissa olisi kävellyt =)

Täällä Visbyssä taivas on iso ja avara johtuen matalista taloista. Täällä on helpompi hengittää. Mutta vaikka täällä onkin syksy, niin silti omenat ovat puissa ja ruusut kukkivat =) Ja nurmikkoa leikataan yhä =)

Jokainen hetki täällä Gotlannissa on unelmaa, vaikka en vieläkään ymmärrä kaikkea. Rakastan tätä ihmisten ystävällisyyttä, tervehtimistä hymyillen ja luokkatovereideni kiintymystä. Uskallan puhua koko ajan enemmän, vaikkakin väärin, joten persoonani oikea luonne alkaa vähitellen paljastumaan ;) Olen jäänyt kiinni itsekseni nauramisesta, mikä huvittaa luokkalaisiani - raukkaparat eivät vielä tiedä, kuinka hyvä olen puhumaan itsekseni ;D Mutta olen puhunut heille rennosti suomea, kun olen mennyt kielissä sekaisin jutellessani toiselle englantia ja kuunnellut ruotsia, mutta toisaalta näen jo unia ja ajattelen asiat ruotsiksi. Ja yhä kun säikähdän kiljaisen suomeksi, sillä en osaa sitä vielä muilla kielillä, ja vastaanotto on aina yhtä hämmentävä ;) Olen innoissani kaikesta uudesta, mitä on vielä edessä ja silti paniikissa koulutehtävieni suhteen, sillä ne muuttuvat koko ajan vaativimmiksi kielen suhteen, mutta toisaalta jos selvisin noista esseistä niin kai selviän muustakin. Pitää vaan uskaltaa puhua, väärinkin. Mutta nyt tiedän jo varmasti tulevani Suomeen jouluksi, joten näemme sitten taas =)

Laitan tähän loppuun vielä taivaan syntymäpäiväniaattoillasta, kun se oli liekeissä. Täällä on kaunista, aina vaan, joten miten täällä ei voisi viihtyä? Mutta kyllä, kaipaan teitä...

Vaihto-oppilaat kylässä: vapaalla

2009-09-14T20:17:00.029+03:00

Viikkomme aiheena oli kalkkilaasti, joten oli hyvin luonnollista lähteä Visbyn vanhan kaupungin kaduille kiertelemään ja katsomaan erilaisia rappauksia. Teimme tämän heti tiistaina. Opettajamme Kristin kertoi samalla Visbyn historiasta. Tiesittekö muuten, että Visbyn kehämuuria ei rakennettu suojaamaan kaupunkia muiden valtioiden sotilailta vaan gotlantilaisilta maanviljelijöiltä? =D

Kiertelimme Visbyn katuja reilun tunnin ajan ja saimme nähdä mitä erilaisempia rappauksia, onnistuneista epäonnistuneisiin. Mukaan mahtui keskiaikaisia rappauksia, tyypillisiä rappausten lohkeamisia ja spritputsia (ei mitään tietoa mitä se on suomeksi). Aika meni siivillä ja olisimme mielellään kuulleet lisääkin, mutta aika loppui kesken. Sen päivän jälkeen onkin katse pysynyt yläilmoissa ;) Tässä on pikakooste näkemästämme =)

Keskiviikkona kokoonnuimme katsomaan Ruotsi-Malta jalkapallo-ottelua - Ruotsi voitti ;) Sen jälkeen päädyimme Surffers-pubille kesäisiin lämpötiloihin viettämään iltaa. Suomalaiset opiskelijat näyttivät mitä suomalainen sisu oikein on ja juhlivat neljään saakka - mie karkasin paikalta puoli yhden aikoihin ;) Mutta ruotsalaiset opiskelijat katosivat kymmenen aikoihin ja virolaiset ennen puolta yötä. Kyllä suomalainen jaksaa!!! ;D

Torstai-iltana koitti viikon odotetuin tapahtuma Kräftskiva eli rapujuhla =) Väskinden maatilan omistajat pitivät ne tilallaan, meidän "luokkahuoneessa", jota ei kyllä tunnistanut samaksi huoneeksi sinne astuttuaan.

Tarjoilu oli aivan uskomatonta! Rapuja oli vaikka kuinka paljon, punajuuripiirakka taivaallista, salaatti herkullista, leipä itsetehtyä, snapseja liikaa ;), olutta jääkaapin täydeltä, viinejä joka pöydässä ja jälkiruoka vei kielen mennessään =)

Rapujuhliin kuuluu olennaisena asiana itsetehty rapuhattu, joista muodostuikin suoranaisia taideteoksia =D Tässä pieni kooste, miltä porukka näytti aamun hämäriin tunteihin saakka =D

Ja toki rapujuhlaan kuuluvat ravut, snapsit ja niihin kuuluvat snapsilaulut, jotka raikuivat suomalaisten johtamana vielä nuotion äärelläkin yömyöhään =D

Täytyy kyllä sanoa, että opin näissä juhlissa enemmän suomalaisesta kulttuurista - vai pitäisikö sanoa suomenruotsalaisesta kulttuurista - ja heidän kierosta huumorintajustaan ;D Olin ylpeä suomalaisuudestani ;D

Perjantaipäivä ei kyllä ollut ihan parhain opiskelupäivä kellekään. Suomalaisista vain kaksi selvisi paikan päälle (siis miun lisäksi) ja onnistuipa suomalaisten autonavaimet matkustamaan Arlandan kentälle saakka, josta ne lensivät sitten takaisinkin auton ollessa parkkeerattuna Visbyn kalleimmalla parkkipaikalla sen päivän ;) Osa ruotsalaisistakin luovutti opiskelun kesken päivän ja osa löysi paikalle vasta iltapäivällä ;D Mutta voi, että oli hauskaa, sille ei mitään mahtanut ;) Kas kummaa, jätimme silti perjantai-illan aktiviteetin välistä ;)

Lauantaina sitten pääsimme kiertoajelulle Gotlannin itä- ja pohjoisosaan. Aloitimme kierroksen Stefan Haasen upealta maatilalta, jonne olisin voinut hyvin jäädä kuvaamaan vielä moneksi tunniksi - tai päiväksi ;)

Tämän jälkeen lähdimmekin kirkkokierrokselle kiertäen Laun, Gardan, Angan ja Norrlandian kirkot. Kyseisistä kirkoista kuvia riittää miulla ihan liikaa, joten jätän suosiolla ne nyt väliin ja syksyn pimeinä, tylsinä hetkinä voin tehdä tänne koosteen kirkkokuvista sitten ;) Illalla kokoonnuimme vielä Munkkällareniin, mutta ilta oli aika rauhallinen, sillä suomalaisten laiva lähti seuraavana aamuna klo 8 =) Sunnuntaina kävin vielä virolaisten kanssa Visbyn upeassa museossa, jonne aion ehdottomasti mennä vielä uudestaan. Tästä viikosta selviittiin siis hengissä ja toivon mukaan matkalaiset ovat päässeet kotia turvallisesti. Viikko oli uuvuttava, mutta aivan mahtava ja toivon mukaan pidämme vielä yhteyttä ja näemme tavalla tai toisella =) Suosittelen ehdottomati eri kouluille ja luokille tällaista viikon Nordplus-vaihtoa! Se on upea kokemus kaikille =)

Vaihto-oppilaat kylässä: koulua

2009-09-13T23:36:00.024+03:00

Tällä viikolla luokkamme koko tuplaantui, kun saimme seuraksemme virolaisia ja suomalaisia opiskelijoita. Opetuksemme tapahtui englanniksi, mikä helpotti huomattavasti asioiden ymmärtämistä ;) Vaihto-opiskelijat Suomesta olivat Tammisaaresta ja puhuivat suomenruotsia ja oli niin outo kuulla "tuttua" ruotsia kaikkialla ja jopa suomea silloin tällöin. Virolaiset puhuivat tietenkin keskenään viroa, joten oli outoa kun ymmärsi osan heidänkin puheestaan. Miulla meni kaksi ensimmäistä päivää vain toipumiseen tästä kielten sekamelskasta ja tuttuudesta, mutta nautin suuresti kun kerrankin ymmärsin jotain ;D

Aloitimme työskentelyn purkamalla kalkkimiilun. Se olikin vaarallista homma, sillä kalkki himoitsee seurakseen vettä, minkä takia meidän piti todella varoa, ettei sitä joutuisi silmiimme.

Ja kyllä: mie olen tuossa keskimmäisessä kuvassa ;) Eikö miulla olekin kivat työhaalarit? ;D Ruotsalaiset luokkatoverini ovat ihan niiden lumoissa ;D

Kumosimme murentuneen kalkin laareihin, joista keräsimme sitten itsellemme litran hyvin palanutta kalkkia ja 3 litraa hiekkaa ja teimme niistä "tulivuoren", jota sitten kastelimme ja se räjähti sen myötä =)

Räjähdyksen jälkeen sekoitimme siitä laastia, jolla sitten seuraavana päivänä rappasimme koepalamme =) Laasti piti heittää tai laittaa alustalle ja sitten tasoittaa siihen, mutta heittäminen oli kyllä selkeästi suositumpi vaihtoehto ;) Lapsi on terve kun se leikkii ;)

Teimme sekä ohuen että paksun rappauksen, jotta pääsimme kokeilemaan, miten niiden tekeminen eroaa. Tässä on virolaisen Marian taidonnäyte - hän on tehnyt tätä homma aiemminkin =)

Osa poltetusta kalkista sammutettiin laarissa lisäämällä siihen vettä ja sekoittamalla sitä käsin, kuten sitä oli aikoinaan tehty. Pääsimme jokainen vuorollamme kokeilemaan kuinka raskasta - ja hauskaa ;) - se on =)

Tästä sammutetusta kalkista sitten teimme kalkkilaastia suhteella 1:1,5 (1 osa kalkkia ja 1,5 osaa hiekkaa) ja teimme itsellemme pohjarappauksen, jonka päälle teimme sitten pintarappauksen.

Oikeasti siihen väliin tulisi vielä välirappauksia, mutta aika ei yksinkertaisesti riittänyt siihen, joten oikaisimme hiukan. Pintarappauksen yläpuolelle teimme sitten vielä konsolilistan sabluunaa apuna käyttäen. Tässäkin oikaisimme laittamalla paksuun kohtaan sisälle tiilenpaloja, sillä oikeasti jokaisen kerroksen olisi pitänyt kuivaa ennen kuin laastia lisäsi eikä meidän aika yksinkertaisesti riittänyt siihen.

Hienoihin koepaloihin saimme kokeilla myös kalkkivärillä maalaamista sekä rosoista rappausta kalkkikivien ja värin kera =)

Kalkkia ei tarvitse sammuttaa vedellä välttämättä, siitä voi ilman vettäkin tehdä laastia. Siinä tapauksessa se työstetään kuivana vain hakkaamalla sitä rikki siihen tarkoitetulla työkalulla. Sitä hakatessa kalkki tavallaan kostuu ja pehmenee, mutta siihen jää silti kalkkikivikokkareita, jotka voivat olla ikäviä rappausta tehdessä. Voimaa ja kärsivällisyyttä se vaatii, jos kalkin tällä tavoin haluaa käyttökelvolliseksi...

Koepalojemme ohella meillä oli koko ajan myös ihan oikeita työkohteita, mutta koska kaikki eivät sinne mahtuneet, niin siksi osa oli koko ajan tekemässä koepaloja ja sekoittamassa laastia sitä tarvitseville. Työpaikallamme Väskindessä sijaitsee tila, jossa olemme koko ajan olleet, ja saimme sen tilan päärakennuksen olohuoneen rapattavaksi. Ehdimme parin päivän aikana pohjarapata sen kokonaan ja osittain välirapatakin. Pohjarappaaminen oli likaista - mutta niin hauskaa ;) - puuhaa ja laastia löytyi todellakin ihan joka paikasta sen jälkeen =D Miun asunnosta löytyy vieläkin sieltä täältä kalkkilaastin palasia ja epäilen, että niitä löytyy pitkän aikaa ;)

Lisäksi tilan navetta kaipasi uutta kalkkisementtilaastia pintaansa, joten ehdimme hiukan tehdä sitäkin.

Olimme joka päivä klo 8-16/17 tekemässä tilalla näitä töitä, mutta toki sen lisäksi tapasimme lähes joka ilta Visbyssäkin viihteen merkeissä eri exkursioilla eri paikkoihin ;) Meillä oli myös rapujuhlat, jotka venyivät aamuun saakka ja lauantaina vielä kiertoajelu eri kirkkoihin, joten viikko oli työntäyteinen, rankka ja niin antoisa =) Kirjoitan vielä jossain välissä eri tekstin noista iltariennoista, sillä rapujuhlista ainakin on mainioita kuvia ;) Viikko todellakin oli mahtava ja oli ihanaa tutustua uusiin ihaniin ihmisiin. Onpa jännää palata huomenna taas pienen luokkamme pariin, osaakohan sitä olla? ;)

Ystävät kylässä

2009-09-13T22:03:00.030+03:00

Miun mielestä tämä aihe ansaitsee ihan oman tekstinsä - oli ystäväni siitä mitä mieltä tahansa ;) Miulla tosiaan oli ystäviä Suomesta kylässä neljän päivän ajan ja niihin päiviin mahtui monenlaista iloa, erityisesti syömistä monessa eri ravintolassa ;) Voinkin heti alkuun kertoa, että tämä teksti sisältää paljon kuvia herkullisista ruoka-annoksista ;D Meillä oli aivan mahtavat neljä päivää yhdessä ja heidän lähtönsä jälkeen olo oli aika tyhjä - mutta sitä tyhjyyttä tuli täyttämään vaihto-oppilaat Suomesta ja Virosta, mutta sekin on sitten ihan oma tekstinsä, joten siitä myöhemmin.

Ystäväni tulivat torstaina, mikä onnekseni oli miun vapaapäivä. Ystäväni asuivat hotellissa sataman tuntumassa, joten saimme kävellä paljon aina kun halusimme nähdä toisiamme tai mennä jonnekin. Olin varoittanut asiasta heitä, joten he olivat varautuneet matkaan hyvillä kengillä ;) Kiertelimmekin heti aluksi muurin sisäpuolella ihastellen maisemia ja vanhoja rakennuksia, minkä jälkeen oli tietenkin ruoka-aika ;)

Perjantaina tytöt vuokrasivat itselleen pyörät miun ollessa koulussa. He päätyivätkin lopulta pyöräilemään asunnolleni, minkä jälkeen lähdimme taas kaupungille kävelylle.

Ja koska sää oli kesäinen niin toki meidän oli pysähdyttävä jäätelölle - ihan kuin siihen mitään muuta syytä tarvittaisiin kuin vain se, että saa jäätelöä ;D Satamassa Kauppahallissa on Ruotsin suurin jäätelö"kioski", josta saa 130 erimakuista jäätelöä, joten meillä kieltämättä oli valinnan vaikeutta emmekä ehtineet näiden päivien aikana kokeilemaan kaikkia, mutta yritimme kyllä parhaamme ;)

Illaksi päätimme suunnata Munkkällareniin, jota luokkatoverini olivat suositelleet. Siellä on tarjolla niin ruokaa kuin tanssia, mikä teki paikasta meille täydellisen ;) Sitä ennen kuitenkin kokoonnuimme ystävieni hotellihuoneeseen nauttimaan limuviinoja, kuten aikuisten naisten kuuluukin tehdä ;)

Sen jälkeen ruoka maistuikin taas ;D ja loppuyö meni tanssiessa niin Roxeten kuin Abbankin tahtiin ja tunnelma oli katossa ja tanssilattia pieni, mutta vesi ilmaista. Täydellistä siis =)

Lauantai oli meidän shoppailupäivä, sillä tajusin yhtäkkiä, ettei kaikki kaupat todellakaan ole auki sunnuntaina. Ruokakaupat ovat sunnuntaisinkin auki klo 8-22, mutta muut kaupat pysyvät suljettuina. Arkisin muut kuin ruokakaupat sulkevat ovensa klo 18 ja lauantaisin viimeistään klo 16, joten illat ovat täällä aika hiljaisia sen takia. Shoppailu on rankkaa ja vaatii ruokaa - tietenkin - joten päätimme kokeilla luokkatovereideni kehumaa Creperie-ravintolaa, josta saa kreppejä, ja olimme myytyjä. Ei uskoisi, että tällaisesta annoksesta tulee täyteen, mutta voin vakuuttaa, että näin oli.

Ja ruoan päälle maistuu tietenkin drinkki ja jälkiruoka viereisellä terassilla ;)

Shoppailu ja matkailu on rankkaa, kuten jokainen nainen tietää, joten illalla emme jaksaneet enää lähtemään tanssimaan, vaikka Munkkällaren olikin todella kiva paikka. Suuntasimme silti Stora torgetille, jonka kirkkoraunio iltavalaistuksessa oli vaikuttava näky.

Ja kas kummaa: meillä oli taas nälkä ;) Vaikka jokainen oli vakuuttanut, ettei kellään ole mikään iso nälkä, että ihan jotain pientä vois syödä, niin nälkä kasvoi ruokapaikkaa etsiessä niin suureksi, että kyllä se lammas maistui ja meni ihan hyvin alas ;)

Illan päätteeksi löysimme vielä pubin, joka veti vertoja Turun Panimoravintola Koululle, mikä on ollut meidän kantapaikka jo vuosia. Paikka oli mieletön ja tunnelma upea. En osannut arvata, että Visbystä löytyisi toinen "Koulu" Turun Koulun rinnalle =)

Sunnuntai olikin viimeinen päivä ja sen olimme varanneet autoretkelle =) Vuokrasimme auton satamasta ja lähdimme kohti Fårön saarta.

Rutesta löysimme luokkatoverini ohjeiden mukaan aivan mielettömän kahvilan keskeltä ei mitään. Sieltä sai aivan mahtavia pullia ja eri kahveja ja kaakaoita ja kas kummaa: siellä sai maksettua debitillä, jos halusi =D Ihmeiden aika ei ole ohitse ;)

Menimme Fårösundista lautalla yli Fårölle, jossa sitten ensiksi suuntasimme - miun tahdon mukaisesti ;) - katsomaan raukkeja Gamla Hamniin. Matkaseuralaiseni eivät matkan edetessä olleet kovinkaan innoissaan tästä ajatuksesta, sillä tie oli ihan järkyttävässä kunnossa ja kaiken lisäksi perille päästyämme tuuli oli kylmä ;) Mutta kyllä siellä niitä kuuluisia raukkeja oli ja näimpähän sen "raukkien raukin" =D

Fårön maisemat olivat kuuluisat karuisuudestaan ja niinpä kiersimme hiukan Raukkialuetta ennen kuin palasimme nälän ja aikataulun pakottamana takaisin lautalle.

Jono lautalle oli pitkä, mutta pääsimme heti seuraavan lauttaan, joten hätä ei ollut tämän näköinen.

Söimme Fårösundissa paikallisessa pizzeriassa ihan vain pizzan ja kebabateriat ja suuntasimme takaisin Visbyhyn. Siinä vaiheessa ähkyolo oli jo helpottanut sen verran, että löysimme itsemme jälleen Creperiestä tällä kertaa syömästä jälkiruokakreppiä ;)

Sen krepin jälkeen olikin niin ähky olo, että meillä oli hiukan vaikeuksia päästä takaisin autolle ja asunnolleni odottamaan lennon lähtöä ;) Mutta voi että oli hyvää!!!! =D

Ja niin ystäväni lähtivät takaisin Turkua kohti myöhään sunnuntai-iltana ja mie jäin taas yksin tänne. Ikävä kyllä ystävieni kotimatka ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, joten heidän kotimatkansa venyi vielä yhdellä päivällä ennen kuin he pääsivät kotiin, mutta kotiin päästiin kuitenkin lopulta. Olo oli aika tyhjä heidän lähtönsä jälkeen ja olin vielä maanantaiaamunakin aika maassa, mutta uudet luokkatoverini ovat kyllä niin kultaisia, että he saivat miut pian taas hyvälle tuulelle =) Mutta täytyy sanoa, että ystävieni loma täällä oli samalla miullekin lomaa =) Sain puhua suomea, nauttia Visbystä turistina, syödä itseni ähkyksi joka ilta ja tanssia itseni uuvuksiin =) Täydellinen loma siis. Kiitos siis oikein paljon teille, että olitte täällä!!!! Hymyilen vieläkin, kun kuljen Creperien tai Köppmannenin ohitse ;D Onneksi en sentään ole törmännyt tarjoilijoihin sen jälkeen ;D

Olen hengissä, ei hätää

2009-09-13T20:58:00.013+03:00

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aivan mahtavat, mutta niin uuvuttavat, etten ole edes jaksanut ajatella tänne kirjoittamista, vaikka se olisikin helpompaa kuin vastata jokaiselle erikseen miten menee ;) Kaikki siis kunnossa täällä, ei hätää =) Tähän kahteen viikkoon on kuulunut yön läpi valvominen kalkkimiilun kanssa, ystävieni vierailu ja viikko suomalaisten ja virolaisten vaihto-oppilaiden kanssa, joten voi jopa sanoa, että kyllä miulla on täällä elämää koulunkin ulkopuolella ;D

Mutta aloitetaanpa koulusta, sillä olen aika innoissani kaikesta, mitä meillä on =) Samalla viikolla kuin meidän piti valvoa yöt kalkkimiilun ääressä meillä oli vierailevana luennoijana Carl Thelin kertomassa kattotuoleista ja muurauksesta. Se oli mielenkiintoinen viikko monella tapaa ja hiukan säälin luennoitsijaamme, sillä olimme aika väsyneitä yöt valvottuamme emmekä ehkä ihan vastaanottavaisillamme ;) Jo maanantai antoi vihjettä niin Carlille kuin meille muille, jotka eivät vielä olleet valvoneet, mitä tulevan pitää, sillä su-ma yön valvoneet nukkuivat kaikki välitunnit syvää unta ja pilkkivät muut tunnit ;) Carl kesti tämän kyllä ihan hyvin, mutta me muut pohdimme kauhuissamme, että miten väsyneitä me olemme seuraavana päivänä. Carl antoi meille tehtäväksemme tehdä ryhmissä erilaisia kattotuoleja, joiden kestävyyttä testasimme sitten viimeisenä päivänä =) Se oli kivaa =)

Muurauksen saloihin pääsimme tekemällä holvin käyttämällä laastina ihan vain vettä ja hiekkaa. Holvin onnistumista testasimme seisomalla sen päällä ja jos holvi kesti yhden ihmisen kuorman niin se oli onnistunut ;) Meidän holvi kesti sen =D

Me tosiaan pääsimme valvomaan kalkkimiilun äärellä maanantai-tiistai välisen yön, mikä tarkoitti sitä, että tulimme Väskinden tilalle maanantaiaamuna ja olimme siellä yhteen soittoon tiistai-iltapäivään saakka. Onneksi päätimme tehdä yhdessä ruokaa, joten meidän ei tarvinnut jokaisen tuoda omia eväitä kahdeksi päiväksi. Niinpä osan porukasta tehdessä ruokaa, osa porukkaamme täytti kalkkimiilua ihan mukavan kokoisilla pölkyillä.

Päätimme olla viisaampia kuin edellisen yön ryhmä, joka oli valvonut lähes koko yön yhdessä, joten jaoimme porukkamme kahtia ja päätimme valvoa kahdessa erässä, mikä mahdollisti n. 4 tunnin yöunet. Valvoimme kaikki klo 22 asti, jonka jälkeen mie menin parini kanssa nukkumaan ja toinen puoli porukkaamme jäi valvomaan klo 2.30 asti, jolloin oli meidän vuoro herätä. Herääminen ei ollut ihan helppoa, mutta yö oli todella lämmin - mikä saattoi johtua myös kalkkimiilun lämmöstä - ja taivas oli tähtikirkas, joten aika meni nopeasti ruotsia puhuen - hyvin tai huonosti ;)

Aamun valjetessa kävimme vuoron perään kävelyllä ja mie kävin tervehtimässä tilan lampaita, jotka olivat heti aamun sarastaessa innoissaan aamupalalla =)

Yö meni siis nopeasti ja helposti, mutta samaa ei voi sanoa seuraavasta päivästä... Se oli yhtä tuskaa. Seurasimme edellisen yön valvojaporukan mallia nukkuen jokaikisen välin, mikä vaan oli mahdollista. Mie onnistuin 10 minuutin välitunnin aikana nukkumaan otsa pulpetissani kiinni kuolaten pöydälle, nähden sinä aikana kolme eri unta =D Joo, hiukan väsytti, mutta hengissä selvittiin emmekä nukahtaneet vahtivuorollamme =)

Perjantaina sitten pääsimme tutustumaan tarkemmin muurauksen saloihin, kun opettajamme Sivert piti meille luennon ja harjoituksen muuraamisesta. Tässä on muurauksessa tarvittavia työkaluja. Opin monta uutta sanaa ruotsiksi tänä päivänä...

Pääsimme myös testaamaan kalkin turpoamista tiputtamalla ihan vain vettä poltetun kalkkikiven päälle ja ihan toden totta se turposi ja lämpeni =)

Sen jälkeen sekoitimme kalkkilaastin, jossa oli 1 osa valmiiksi turvotettua kalkkia ja 3 osaa hiekka ja lisäksi vettä. Sitten pääsimmekin ihan oikeasti muuraamaan pienen pilarin tai nurkan tai miksi sitä kukin haluukaan kutsua.

Etualalla on miun taidonnäyte ja voin kertoa: miusta ei tule muuraria ;) Se oli ihan kivaa, mutta miun vasen käsi on yksinkertaisesti liian pieni pitelemään suurta tiiltä kädessä, kun oikea käsi laittaa laastia siihen, joten voin unohtaa muurarin uran. Mutta kalkkikivimuurin teko onkin sitten ihan toinen asia: siitä mie tykkäisin =)

Kalkkimiilusta vanhaan kaupunkiin

2009-08-30T18:09:00.026+03:00

Olen tunne-ihminen, kuten olen jo aiemmin jo maininnutkin, mikä tarkoittaa sitä, että en oikeastaan edes pysty tekemään asioita, jos ne eivät tunnu oikealta. Se on muuten syvältä, voin kertoa sen, sillä siihen vaaditaan aika paljon sopivaa ilmapiiriä, että saan jotain tehdyksi, miutta toisaalta sitten kun saan siitä tunteesta kiinni, niin sitten se on menoa, joten... No, jostain syystä en ole ollut oikein oma itseni täällä Visbyssä tämän viikon aikana ja syitä siihen on varmasti monia. Kaikki ovat niin innoissaan miun täällä olosta, että miusta on osittain tuntunut, että elän täälläkin muiden elämää enkä omaani, joten olen tarvinnut paljon aikaa itsekseni ja olen sallinut sen. Olen onnistunut kuitenkin jotain tekemään oikeinkin, sillä olen onnistunut saamaan pari ystävää luokaltani ja tapasimme eilenkin rapujuhlien merkeissä =) Ilta oli onnistunut ja antoisa ja tunsin olevani todellakin tervetullut heille =) Joten kyllä se elämä täällä Visbyssä ihan hyvältä näyttää =) Niin, ja opin syömään rapuja, jee =D

Saimme muuten valmiiksi kalkkimiilummekin yhden päivän aikana, mikä oli miun mielestä jonkunlainen ihme =) Kalkkimiilun teossa ei käytetty lainkaan laastia vaan kokosimme irtonaisista kivistä ensiksi kehän ja sitten aloimme täyttää kehää kivillä siten, että ne kerros kerrokselta tuli keskemmälle muodostaen lopulta katon, minkä jälkeen täytimme katonkin kivillä asettaen ne pystyyn.

Sitten teimme hiekasta ja savesta hiukan vettä lisäten laastia, millä sitten tukimme rakenteissa näkyvät reiät. Se oli hauskaa hommaa =D

Pojat tekivät vielä miilun suuaukkoon holvirakenteen ja sen jälkeen miilumme olikin valmis =) Tänään kokoonnumme sen ääreen juhlimaan syksyn alkamista ja seuraavat kolme yötä valvomme, että se todellakin palaa =) Miun ryhmän vuoro on maanantai-tiistai-välinen yö ja odotan sitä jo innolla =)

Eilen kävelimme rapujuhliin vanhan kaupungin läpi, sillä kävelemme oikeastaan aina muurin sisäpuolella kun se vaan on mahdollista, ja ihastuin sen pieniin kujiin niin paljon, että tänään miun oli pakko päästä sinne uudestaan ajan kanssa eksymään. Visbyn kehämuuri on lähes 3 km pitkä ja sen avulla löytää aina perille. Kaiken lisäksi se on niin kaunis, että sen vierellä on ihan vain muutenkin kiva kävellä joka päivä.

Sen sisäpuoli onkin vielä kiehtovampi seikkailu kuin ulkopuoli, sillä se on täynnä pieniä suloisia taloja kylki kyljessä.

ja löytyy joukosta myös palaneita (?) taloja, joissa yhä asutaan.

Eikä Visbyä turhaan sanota ruusujen kaupungiksi, sillä kukkaloisto vanhan kaupungin kujilla todellakin on jotain ainutlaatuista =)

Miulla on vielä paljon vanhaa kaupunkia läpi käymättä, mutta toisaalta se on vain ihanaa, sillä tietää tämän seikkailun jatkuvan vielä jonkun aikaa =) Halusin vain antaa teille muillekin palan Visbyytä ihasteltavaksi =)

Kävelyni lopuksi veti meri taas minnuu puoleensa ja sen lumoissa kävelin vanhan kaupungin kierrokseni päätteeksi 7 km:n lenkin =) Se oli sen arvoista! Tällä kertaa meri ei ollut tyyni vaan raivoisa - mikä saattoi olla syy siihen, että menin sen mukana ihan täysin... Täällä tosiaan tuulee paljon ja miulla oli kesän aikana väittely työtoverini kanssa 'voiko tuulesta pitää?' ja mie olen vieläkin sitä mieltä, että voi =)